Lakeuden Maanpuolustaja

Uutiset

Ähtärissä järjestetään turvallisuusseminaari

Julkaistu

Elämme kokonaisturvallisuuden kannalta haastavaa aikaa. Euroopassa riehuu sota. Lähi-idän ruutitynnyri on lähes räjähdyspisteessä. Kiinan toiminta Taiwanin suunnalla huolestuttaa. Erilaiset hybridiuhat ovat kaikkien huulilla.

Ähtärissä ollaan ajan hermolla. Ähtäri-hallilla, osoitteessa Karhunkierros 150, järjestetään ajankohtaisiin aiheisiin pureutuva turvallisuusseminaari 16. syyskuuta. Kello 18 alkavaan seminaariin on vapaa pääsy. Tilaisuuden juontaa eversti (evp) Jari Mäenpää.

Avaussanojen jälkeen klo 18.05 esitetään dokumentaristi Raimo Salon sotahistoriallinen dvd-dokumentti Poltettu kylä, joka kertoo Koillismaan rajaseudun tapahtumista. Raimo Salo on tunnettu Yle TV-tuotannoistaan ja dokumenteistaan. Hänet tunnetaan myös muusikkona. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi 17.5.2019 Raimo Salolle sotakamreerin arvonimen.

Pekka Toverin ajankohtaiskatsaus

Kello 18.30 alkaa europarlamentaarikko (kok.), kenraalimajuri (evp) Pekka Toverin ajankohtaiskatsaus. Puolustusvoimissa Toveri toimi muun muassa Pääesikunnan tiedustelupäällikkönä vuosina 2019–2020. Toveri on tällä hetkellä myös Euroopan unionin Ukraina-valtuuskunnan puheenjohtaja.

Ajankohtaiskatsauksen ja väliajan jälkeen seminaari jatkuu klo 19.30 alkavalla paneelikeskustelulla. Pekka Toverin lisäksi paneelikeskusteluun osallistuvat kansanedustaja Mikko Savola (kesk.) sekä Puolustusvoimien edustajana Räjähdekeskuksen johtaja insinöörieverstiluutnantti Vesa Kivelä.

Kansanedustaja Mikko Savola on ulkoasiainvaliokunnan varajäsen, puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja, talousvaliokunnan jäsen sekä Pohjois-Atlantin liiton parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan jäsen.

Turvallisuusseminaarin järjestäjinä ovat Ähtärin Reserviupseerikerho, Ähtärin Reserviläiset, Ähtärin Sotilaskotiyhdistys, Puolustusvoimat, Ähtärin kaupunki ja Töysän Säästöpankkisäätiö. Lisäksi seminaaria on tukemassa useita ähtäriläisiä yrityksiä.

Aarre Löytömäki
Ähtärin Reserviupseerikerho ry

Sedu Survival -päivä järjestettiin jo 17. kerran

Julkaistu

Aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta, kun Sedu Survival -päivä järjestettiin jo 17. kerran Seinäjoen leirintäalueella. Lämpömittari näytti +23C asteen lukemia, aktiivisen päivän tarjotessa nuorille monenlaisia maanpuolustustehtäväkokonaisuuksia sekä ryhmätehtäviä.

Tapahtumapaikkana oli perinteikäs upean kaunis Seinäjoen leirintäalue, joka tarjosi hyvät ja avarat puitteet tapahtuman järjestämiseen sekä monipuoliseen toimintaan. Sedu Survival -tapahtuma oli tarkoitettu tänä syksynä aloittaneille ensimmäisen vuoden opiskelijoille.

Yhteistyökumppanina toimivat Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK), Ohjelmistopalveluita ja välinevuokrausta tarjoava yritys nimeltään Kiva Päivä Ilmajoelta, Seinäjoen Sotilaskotisisaret, Seinäjoen seurakunta, Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedu, Seinäjoen nuorisotoimi sekä Pohjanmaan Urheilu ja Liikunta (PLU).


 

Päivä alkoi käskynjaolla Seinäjoen leirintäalueen ilmoittautumispisteellä, jossa Seinäjoen koulutuskuntayhtymän opinto-ohjaaja Timo Järvinen kertoi päivän ohjelmatarjonnan. Turvallisuuspäällikkö Jari Kallonen kertasi päivän turvallisuusohjeet ja lopuksi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) koulutuspäällikkö Juhani Alkio ohjeisti ryhmät tehtävärasteille. Tehtäviä suorittavia ryhmiä oli kaikkiaan 15 ja yhdessä ryhmässä oli 13-32 opiskelijaa. Kaikkiaan opiskelijoita oli tapahtumassa 317 ja henkilökuntaa lähes 100.

Rastikouluttajina oli Etelä-Pohjanmaan alueen reserviläisiä, joita oli yhteensä seitsemän kouluttajaa. Myös Puolustusvoimien edustusta oli paikalla. Porin Prikaatista oli kaksi varusmiestä kertomassa Niinisalon varuskunnan koulutustarjonnasta sekä varusmiespalveluksesta. Tehtävärasteja oli kaikkiaan yhdeksän.

Sotilaan taisteluvarustuksen tarkistus. Kuva: Mervi Latvala

Tehtävärastit koostuivat seuraavasti: Hevosenkengän heitto, ensiapu, infoa varusmiespalveluksesta, puujalkakävely, köydenveto, sotilaan varustusrasti / repun täyspakkaus arviointia, ekoammunta, alkusammutus, nikotiiniton amis -hanke, puristusvoiman mittaus, sekä Wipe Out -hyppylaite.

Tehtävärastin kokonaispituus oli 20 minuuttia eli rastitoiminta alkoi heti rastilla. Kun aika tuli täyteen, ryhmä liikkui seuraavalle tehtävärastille numerojärjestyksessä eteenpäin.

Köydenvetokilpailu menossa. Kuva: Mervi Latvala

Puolenpäivän aikaan oli tarjolla hernekeittolounas soppatykistä sekä jälkkäriksi pannukakkua ja mansikkahilloa. Seinäjoen sotilaskotisisaret olivat aloittaneet hernekeiton valmistuksen kello viiden jälkeen aamulla, jotta se valmistuisi hyvissä ajoin ennen puolta päivää. Sotilaskotisisarten apuna olivat auttamassa Seinäjoen koulutuskuntayhtymän ravintola- ja catering -alan ensimmäisen vuoden opiskelijat. Pannukakut valmistivat Suupohjantien Sedun ravintola- ja catering opiskelijat.

Seinäjoen sotilaskotisisarien soppatykki vuosimalli 1929 hernekeitto valmiina. Kuva: Tiina Parantainen

Hienon ja lämpimän päivän mittaan saatiin myös voittajajoukkueet selville. MPK:n koulutuspäällikkö Juhani Alkio kertoi tulokset ja voittajaksi tuli KARIT (turvallisuusalan opiskelijat), toiseksi tulivat LÄHISLIKAT (lähihoitajaopiskelijat) ja kolmanneksi tuli KAAPELI (sähköalan opiskelijat) Kaikki opiskelijat olivat tyytyväisiä ja iloisia päivän annista ja toiminnasta. Erään opiskelijan kommentti oli: ”Ihana päivä, kun sai tutustua toisen Sedu kampuksen opiskelijoihin” ja ”Upeita tehtävärasteja” –kuultiin myös opiskelijoiden sanoneen päivän päätteeksi.

Palkintoja Sedu Survival -päivään palkintoja lahjoittivat: Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) sekä Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedu

Tsemppipalkinnon hyvästä ryhmätoiminnasta sai Sedun turvallisuusalan opiskelijaryhmä Kurikasta.

Opiskelijoiden Sedu Survival -päivän järjestelyn organisointi: Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) koulutuspäälliköt Juhani Alkio ja Heikki Kuoppala, sekä Seinäjoen koulutuskuntayhtymän hankevetäjä Mervi Latvala ja opinto-ohjaaja Timo Järvinen.

Toivotaan, että ensi vuonnakin saadaan järjestää nuorille mieleenpainuva päivä  yhteistyössä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kanssa.

Timo Järvinen
Opinto-ohjaaja
Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedu

Neljäkymmentäviisi kilometriä huoltovarmuutta ihastellen

Julkaistu

Reserviläispyöräily 2024 polkaistiin lauantaina 24.8. Jalasjärvellä. Sään suhteen olimme onnekkaita, koska sadepilvet väistyivät kuin tilauksesta ja aurinko lämmitti juuri sopivasti päivän mittaan. Tuuli tosin puhalteli paikoin navakastikin ja päivän mittaan saimme kokea niin myötä- kuin vastatuultakin.

Reitin pituus oli noin 45 km ja pyöräilimme Jalasjärven kauniiden kylien Luopajärven, Jalaston, Jokipiin, Taivalmaan ja Hirvijärven kautta. Se mainittakoon, että näin ensikertalaista vähän hirvitti, kun tuli vielä loppumetreillä viisi kilometriä ”kaupanpäälle” – ennakkotiedoissa kun kerrottiin marssin pituudeksi 40 kilometriä ja siihen olin henkisesti valmistautunut.

Kurssinjohtaja Esko Leppä antamassa ohjeita pyöräilijöille. Kuva: Jani Syvänen
Alkupuhuttelu lintuperspektiivistä. Kuva: Jani Syvänen
Jonossa matkaa taittava pyöräilijöiden joukko istuu hyvin lakeusmaisemaan. Kuva: Jani Syvänen

Minullahan oli pyöräilyn suhteen mottona ”lahjattomat harjoittelee” eli kesän mittaan en pyörän satulaan ollut juuri kavunnut, toki monipuolisesti olin lenkkeillyt, uinut ja vetänyt muutamia leukojakin. Tässähän pääsi ”kylmiltään” testaamaan omaa keski-ikäistynyttä kenttäkelpoisuuttaan ja istumalihasten kestävyyttä. Reitistä täytyy antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki järjestävälle seuralle Jalasjärven Reserviläisille.

Maisemat olivat kauniita sekä vaihtelevia ja pääsin nuuhkimaan meidän huoltovarmuuttamme oikein kunnolla. Itseäni ilahduttivat erityisesti laiduntavat lehmät, hienot, mullikat, sonnipojat sekä lampaat. Jos huoltovarmuutemme on jalasjärveläisistä kiinni, niin ei ole huolta huomisesta: Lähellä tuotettua puhdasta ruokaa on tarjolla. Osa laiduntavista eläimistä innostui reippailemaan laitumella meidän vihreän letkan nähtyään, osa taas tyytyi rauhallisesti katsomaan ja ihmettelemään särmää poljentaamme.

Huoltovarmuutta kauniissa eteläpohjalaisessa niittymaisemassa. Kuva: Jani Syvänen
Kurikan SPR:n ensiapuryhmä: Kaisu Lehtimäki ja Onni Hakamäki olivat varmistamassa pyöräiljöiden turvallisuutta. Kuva: Jani Syvänen

Armeija marssii vatsallaan ja tämä pätee myös pyöräilyyn. Reidet huusivat välillä hoosiannaa kun lakialla tuuli antoi parastaan, mutta ei hätää, hiilihydraattivarastojen täydennys hoitui hyvin suunnitelluilla huoltotauoilla. Tarjolla oli leipää, banaaneja, mansikkajogurttia sekä tietenkin mehua ja vettä.

Aamusella ennen marssille lähtöä saimme lisäksi puuroa ja kahvia. Marssin päätteeksi oli tarjolla keittolounas ja lihakeitto olivat kuin Michelin-ravintolan keittiöstä (en toki ole sellaisessa vieraillut, mutta uskallan rankata Taivalmaalla keitetyn sopan samanveroiseksi).

Hyvin rytmitetyt tauot auttavat suoriutumaan urakasta. Kuva: Jani Syvänen
Kalustorikoilta vältyttiin tällä kertaa, mutta pieni hienosäätö kuuluu asiaa. Kuva: Jani Syvänen
Huolto on tärkeä osa suoritusta. Lihasoppa teki kauppansa pyöräilyn päätteeksi. Kuva: Jani Syvänen

Erityiskiitos järjestävälle seuralle Jalasjärven Reserviläisille erinomaisesti hoidetuista järjestelyistä, Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiireille ja MPK:lle marssin mahdollistamisesta ja aktiivisesta tiedottamisesta.

Lopuksi voin todeta, että suosittelen vahvasti lähtemään mukaan ensi vuonna järjestettävään reserviläispyöräilyyn – jos minä siitä selvisin, niin kyllä muutkin pärjää.

Piia Kattelus-Kilpeläinen
Ylistaron Reserviläiset

Videokoosteen voit katsoa tästä:

Ala-Sankila Ylihärmän Päämajassa

Julkaistu

Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja, kenraalimajuri evp. Jorma Ala-Sankila oli luennoimassa rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan historiasta, nykytilanteesta ja tulevaisuudesta Ylihärmän Päämajassa 15.8. Elotrysköö-viikon tapahtumassa.

Kenraalimajuri evp. Jorma Ala-Sankia.
Kuva: Mika Mäki

– Toiminta on muuttunut paljon siitä, kun ensimmäiset suomalaiset lähtivät sarkapuvuissaan YK:n rauhanturvaajien tehtäviin Suezin operaatioon v. 1956. Rauhanturvaaminen on 1990-luvulta alkaen muuttunut kriisinhallinnaksi ja joukkojen määrä pienentynyt. Tehtävät ovat muodostuneet olosuhteiltaan ja sisällöltään entistä haastavammiksi. Suomesta on vuosikymmenten aikana ollut tehtävissä n. 50 000 henkilöä, joista elossa on n. 30 000. Naiset ovat osallistuneet operaatioihin vuodesta 1991, sanoi Ala-Sankila.

– Tällä hetkellä maailmalla useissa operaatioissa on n. 380 henkilöä. Enimmillään heitä on ollut ulkona kerralla 2 000 henkilöä, mikä on myös nykyisen lain osoittama maksimimäärä. Kriisinhallintakokemuksista kertynyttä tietoa hyödynnetään monin tavoin maassamme, totesi Ala-Sankila.

Rauhanturvaajaliiton puheenjohtajaa oli saapunut kuulemaan päämajallinen ihmisiä.
Kuva: Mika Mäki

Rauhanturvaajaliiton yksi tehtävä on vertaistuen mahdollistaminen kriisinhallintatehtävissä olleille. Tulevaisuudessa olisi tarpeen saada Suomeen palvelukeskus, jossa tehtävissä olleetsaisivat kuntoutusta ja tukea. Kuntoutuksessa on oltava myös erityisosaamista traumaperäisen stressihäiriön oireiden hoitoon ja kuntoutukseen

Minna Huhtamäki-Kuoppala
Ylihärmän Reserviläiset

Isänmaallisia lauluja ja virsiä korsuaukiolla

Julkaistu

Seinäjoen Jouppilanvuoren Korsuaukiolla laulettiin sunnuntaina 18.8.2024 Isänmaallisia lauluja ja virsiä noin puolen sadan hengen voimin. Iltapäivä aloitettiin Seinäjoen seudun Sotilaskotiyhdistyksen järjestämillä munkkikahveilla ja juonnon ja esilaulun hoiti tuttuun tyyliin Heikki Koivisto.

Säestyksestä vastasi vanhalla sota-ajan matkaharmonilla Seinäjoen seurakunnan kanttori Johanna Ojala-Haapala ja äänentoistosta vastasi seurakunnan vahtimestari Jarno Kahila. Päätöshartauden piti kirkkoherra Ari Auranen.

Kuvassa (vas.) Johanna Ojala-Haapala ja Heikki Koivisto. Kuva: Timo Sysilampi

Ennen säestyksen alkua kanttori Johanna Ojala-Haapala kertoi matkaharmonien käytöstä sota-aikana ja niiden helposta huollettavuudesta sekä niiden värityksista eri puolustushaaroissa.

Aluksi laulettiin virsi 173 Ilmoita Herramme voimasi meille. Virsi on toisinto Kuortaneelta ja se on Etelä-Pohjalaisten reserviläisten nimikkovirsi. Toisena virtenä laulettiin Suvivirsi. Virsi on alunperin Ruotsalainen, sanoittaja epävarma. Virsi lauletaan erityisesti kouluissa lukuvuoden päättyessä.

Seuraavana oli vuorossa Isänmaallisia lauluja, joista ensimmäisenä tuttuakin tutumpi
Sillanpään marssilaulu: säv. Aimo Mustonen, sanat F.E. Sillanpää. Laulun synnystä seuraavaa: Sillanpää kirjoitti pojalleen yh:n aikana vuonna 1939 Suomen Kuvalehdessä runon otsikolla ”tervehdys pojalleni ylimääräisiin” Suomen Kuvalehti julkaisi runosta sävellyskilpailun, jonka voitti tuntematon mainospäällikkö Aimo Mustonen. Kappaleesta tuli suosittu ja tutkimuksen mukaan sillä nostettiin taisteluhenkeä joka vastasi arvion mukaan yhtä divisioonaa sotilaita. Laulu oli suosittu myös kotirintamalla ja on myös Suomen sotaveteraaniliiton kunniamarssi.

Kotimaani ompi Suomi laulettiin seuraavana lauluna. Kappaleen on säveltänyt ja sanoittanut Jooseppi Riippa, amerikansuomalainen pappisopiskelija, joka menehtyi
salamaniskussa kirkossa alle 30 vuotiaana. Kappale on amerikansuomalaisille edelleen kuin kansallislaulu. Seuraavana vuorossa oli Pienet kukkivat kummut: Tunteellisen, talvisodan aikaisen laulun tekijä on melko tuntemattomaksi jäänyt säveltäjä/sanoittaja Ragnar Nyholm. Kaikille niin tutun Vartiossa on säveltänyt Lassi Utsjoki, toimittaja Jyväskylästä. Laulun on sanoittanut vain 16 vuotiaana Elli Tuomisto. Viimeisenä Isänmaallisena lauluna laulettiin Muistoja Pohjolasta. Kappaleen on säveltänyt Sam Sihvo ja sanoittanut R.R. Ryynänen. Kappale on suosittu sotilasmarssisovitus, jonka jääkäri Sihvo sävelsi Lockstedtin leirillä 1915.

Sitten oli taas virsien vuoro, jonka aloitti Taipaleen virsi 310. Virsi on toisinto Lapualta, sanat Wilhelmi Malmivaara. Veisattiin usein Kannaksella Matti Laurilan joukoissa. Esimerkiksi vastahyökkäykseen lähdettäessä – kun tiedettiin etteivät kaikki palaa – haettiin turvaa ja johdatusta. Virsi lauletaan vuosittain Taipale-Vuosalmi patsaalla 13.3 Talvisodan päättymisen muistotilaisuudessa. Seuraavana virsi 577 Sun kätes Herra voimakkaan. Virsi on jo keskiajalta, sanat J.L. Runeberg/Wäinö Havas. Kymmenentenä lauluna veisattiin virsi 574 On kaunis synnyinmaamme: Virren on säveltänyt Toivo Kuula, joka menehtyi Viipurissa jääkärien kanssa käydyn tappelun seurauksena vain 34 vuotiaana. Uudistetut sanat Wäinö Havas, joka kaatui kompppanianpäällikkönä Suojärvellä jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941 ainoana kansanedustajana. Hänen ei olisi kansanedustajana edes tarvinnut lähteä, mutta halusi runonsa mukaisesti: ”Sun äitis ja veljies tähden, minut kutsuvi isänmaa”.

Uudemman polven isänmaan virtenä veisattiin virsi 581 Kiitos Jumalamme, kun annoit kauniin maan. Virren on säveltänyt ja sanoittanut Pekka Simojoki. Seuraavana oli vuorossa virsi 584 Siunaa ja varjele meitä. Virrestä käytetään myös nimeä Suomalainen rukous. Virren on säveltäny Taneli Kuusisto ja sanoittanut Uuno Kailas. Uuno Kailas runoili ko. sanat jo vuonna 1931. Taneli Kuusiston sävellys on vuodelta 1939. Laulu esitettiin ensi kerran Messuhallissa 25. marraskuuta 1939 Helsingin yhtyneiden suomalaisten kirkkokuorojen laulamana ja Taneli Kuusiston johtamana. Viiden päivän päästä alkoi talvisota.

Kirkkoherra Ari Auranen vierellään Heikki Koivisto pitämässä päätöshartautta. Kuva: Timo Sysilampi

Päätöshartauden kirkkoherra Ari Auranen aloitti kertomalla aiemmin päivällä hänen ja Heikki Koiviston käynnistä Kivipuron palvelukeskuksessa tapaamassa sotaveteraaneja. Hän kertoi tavanneensa ja jutelleen yhden 91-vuotiaan asiakkaan kanssa ja ihmetelleen tämän hyvää muistiaan hänen tarinoidessa ajatuksistaan ja tunnoista, millaisia ne olivat silloin kun kutsu kävi ja hänen vastuuvuoronsa tuli. Tähän päivään liittyen hän toi esille perinnön vaalimisen merkityksen, johon myös tämän hetkinen Isänmaallisten laulujen ja virsien laulaminen pohjautuu. Ne kuljettavat mukanaan sitä arvokasta perintöä koka onkin kulkenut sukupolvelta toiselle. Ne muistuttavat ettemme ole yksin vaan olemme osa sitä pitkää ketjua ja erityisesti nuoret ovat tärkeä osa tätä ketjua. Laulaessamme näitä lauluja, veisatessamme näitä virsiä, muistamme samalla niitä sukupolvia, jotka rakensivat maamme ja puolustivat sen vapautta.

Päätösvirtenä veisattiin virsi 462 Soi Kunniaksi Luojan. Virsi on Jean Sibeliuksen säveltämä ja sen ovat sanoittaneet säkeistöjen 1 ja 2 osalta Aukusti Waldemar Koskimies ja säkeistön 3 osalta Ilta Koskimies.

Timo Sysilampi
Seinäjoen Reserviläiset