Uutiset

Kauhajoen reserviupseeriyhdistys ry ja Kauhajoen reserviläiset ry yhteistyössä Kauhajoen seurakunnan kanssa, järjestivät torstaina 13. maaliskuuta talvisodan päättymisen 85-vuotispäivän muistoa kunnioittavan tapahtuman Kauhajoen kirkossa. Erityisen tapahtumasta teki myös se, että jokaiselle sankarivainajan ristille, oli oma kynttilänlaskija. Kaikkiaan se tarkoitti yhteensä 368 henkilöä kolmella Kauhajoen hautausmaalla.

Tapahtuman suunnittelu alkoi vuoden alussa ja aloituspalaverin lisäksi kokoonnuttiin nelisen kertaa eri kokoonpanoilla suunnittelemaan ja harjoittelemaan. Kynttilänlaskijoina toimivat paikallisten yhdistysten henkilöitä sekä yksityishenkilöitä, joiden ”liikekannallepano” onnistui helposti. Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli opettavainen reserviläisille myös suunnittelun ja toteutuksen näkökulmasta, tapahtumassa oli yli kaksikymmentä reserviläistä eri tehtävissä. Seurakunnan kanssa yhteistyö oli saumatonta.

Täsmälleen klo 19:00 Suomen lippu saapui vanhemman lippu-upseerin, everstiluuntantti (evp) Esa Saariston johdolla sisään kirkkoon. Samanaikaisesti Kauhajoen Veteraanikuoro lauloi Risto Ala-Ikkelän johtamana ja Helena Ala-Prinkkilän säestämänä Finlandian. Täpötäydessä Kauhajoen kirkossa ihmiset seisoivat ja katsoivat lipun siirtymistä pitkin kirkon käytävää alttarille, kapteeniluutnantti (evp) Rauno Lehtisen toimiessa lipunkantajana ja kapteeni (evp) Kari Lehtimäen nuorempana lippu-upseerina. Kirkossa oli helppo aistia liikutus ja isänmaallinen tunnelma.

Tilaisuuden läpiviennistä vastasi ansiokkaasti kirkkoupseerina toiminut yliluutnantti (res) Lari Marjamäki. Hän kutsui aluksi Kauhajoen reserviupseeriyhdistyksen puheenjohtajan, majuri (res) Tomi Nevanpään toivottamaan kirkkokansan tervetulleeksi. Tervetulopuhetta varten hän oli lukenut Kauhajoen sankarivainajista kirjoitettua teosta: Että meillä olisi vapaus. Kirjasta otetuilla esimerkeillä ja tiedoilla kävi puheesta hyvin selväksi, mikä oli vapautemme hinta.

Puheenvuoron ja virren jälkeen, lääninrovasti ja kirkkoherra Jouko Ala-Prinkkilä keskusteli tapahtuman kunniavieraan, 103-vuotiaan sotaveteraani Aarne Lassilan kanssa. Alttarilla tuoduissa tuoleissa istunut kaksikko jutteli sodanajasta ja sen jälkeisistä tapahtumista lämminhenkisesti. Syvän hiljaisuuden ja kunnioituksen vallassa kirkossa olleet ihmiset saivat paljon ajattelemisen aihetta. Lassilan tarinasta voi lukea lisää https://lakeudenmaanpuolustaja.fi/101-vuotiaan-sotaveteraani-aarne-lassilan-elamanohje-puhutteli

Seuraavaksi Kauhajoen Veteraanikuoro esitti laulun; Meille pohjoinen Suomi on kallehin maa, jonka jälkeen valmistauduttiin kynttilöiden viemiseen sankarihautausmaille. Kaikki 368 kynttilää olivat valmiiksi sytytetty jo ennen tilaisuuden alkua, ja ne odottivat hakijoitaan kauniina kynttilämerenä alttarin edessä. Ensimmäiseksi kirkkoupseeri antoi komennon seppeleiden viejille mennä noutamaan seppeleet alttarilta. Seuraavaksi lippuvartio alkoi siirtymään alttarilta keskikäytävän kautta kohti ulko-ovea, perässä seuraten seppelpartiot. Pääkirkon seppelettä kantoi Nevanpää ja seppelpartioon kuului Lassilan ja Ala-Prinkkilän lisäksi kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Lasse Hautala ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja Tuomas Koivuniemi. Nummijärven kyläkirkon seppelettä kantoi Osmo Perkkiö ja Kauhajärven kyläkirkon Asko Ojala.

Tarkasti etukäteen suunnitellun kynttilänlaskijoiden ohjaamisesta ja saattamisesta vastasi sisätiloissa yliluutnantti (res) Kari Tampsi apunaan iso määrä reserviläisiä. Ulkona ihmisten ohjaamisista paikoilleen ristien eteen vastasi alikersantti (res), Kauhajoen reserviläisten tuore puheenjohtaja, Joni Kalmari apunaan vänrikki (res) Juha Ala-Harja. Aluksi Nummijärven kyläkirkon 24 ja Kauhajärven kyläkirkon kymmenen kynttilänlaskijaa noutivat kynttilänsä ja siirryttyään ulos, muodostaen kynttiläkujan. Seuraavana kynttilänsä noutivat he, jotka halusivat laskea kynttilän sukulaisensa haudalle. Heitä oli reippaasti yli viisikymmentä kaikkiaan 334 henkilöstä. Rauhallisesti penkkiriveittäin ohjattuna, kaikki loput kynttilänlaskijat saatettiin ulos ja risteille.

Ulkona veisattiin ensin virren ”Sun kätes Herra voimakkaan” ensimmäinen säkeistö. Sen jälkeen laskettiin Nevanpään ja Lassilan toimesta seppele Pro Patria muistomerkille, jolle oli kunniavartio asetettuna sekä Suomen lipun lippuvartio muistokiven vieressä. Kirkkoupseeri komennolla, laskettiin yhtä aikaa kaikki 334 kynttilää lyhtyihin ristien eteen. Hiljaisen hetken jälkeen, laulettiin Maamme-laulun ensimmäinen säkeistö, joka kuului muutaman asteen rapeassa talvi-illassa upeasti. Lopuksi kirkkoupseeri lähetti kyläkirkkojen seppeleet ja kynttilät matkaan, jossa ne laskettiin sankarihaudoille omassa lyhytkestoisemmassa tapahtumassaan. Myös näille kirkoille, oli asetettu kunniavartiot.

Suomen lipun poistumisen jälkeen, risteillä olevat ihmiset siirtyivät ohjattuna pois sankarihaudoilta. Tilaisuuden virallinen osuus oli päättynyt. Valtava määrä ihmisiä jäi vielä kirkon edustalle keskustelemaan toistensa kanssa tapahtumasta. Tunteet olivat pinnassa ja yhteisöllisyys käsin kosketeltavaa. Tämä oli sitä, mitä sankarivainajien ja veteraanisukupolven sekä itsenäisyyden kunnioittamisen lisäksi tapahtumalta tavoiteltiin. Tässä onnistuttiin jopa odotukset ylittävästi.

Tomi Nevanpää
Puheenjohtaja
Kauhajoen Reserviupseerikerho

Dosentti Hannu Takalan luento Elinkeinotalolla keskiviikkona 19.03.2025 kiinnosti jopa valtakunnantason päättäjä, koska Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Erkki Heikkinen vaimoineen kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan. Yleisömenestys oli taas taattu laadukkaan luennon aiheen takia.

Luennoitsija oli todella perehtynyt venäläiseen tapaan käsitellä sotasaalista, erityisesti Viipurin taide oli näköjään siirtynyt Eremitaas -museoon kaiketi 107 arvokkaan taulun määrällä. Evakuointi luovutetulta alueelta oli määritelty niin, että ensin pelastettiin ihmiset, toiseksi eläimet ja irtainomaisuus siten, että vain se, mitä mukana voitiin kantaa.

Odotin enemmän viholliselta saaduista sotatarvikkeista selvitystä, mutta ehkä siitä tiedetään jo nyt enemmän meidän kirjallisuudestamme. Väistämättä vertasimme tilannetta Ukrainan sotaan, koska samanlaista käyttäytymistä näköjään jatketaan sielläkin.

Esitys oli tällaisenaan varsin kattava ja jokunen yleisökysymyskin tuli illan päätteeksi, kun todettiin, että luennoitsija todella tiesi asioista varsin paljon.

Kiitos taas laadukkaasta kuukausiluennosta!

Esko Petäjä
Isokyrö

Talvisodan päättymispäivänä 13.3.2025 kunnioitettiin sotasukupolvea laskemalla havuseppele talvi- ja jatkosodan muistomerkille.

Seppeleen laskivat nuorisovaltuutetut Aaro Leppänen ja Oskari Koivisto. Veteraanikuoro lauloi Kari Rantakarin johdolla ja tuomiorovasti Jussi Peräaho piti puheen. Kunniavartiossa olivat yliluutnantit Jussi Talvitie ja Risto Pihlajamäki.

Mielestäni tähän sopii erinomaisesti eilen veteraanihaastatteluja läpikäydessä löytämäni tapaus. Vuonna 1926 syntynyt sotaveteraani Jaakko Suutala kertoo vuonna 2006 omista kokemuksistaan talvisodan ajasta Lapualla ja jatkosodan loppuvaiheista koulutuskeskuksessa ja lähtövalmiudessa olosta. Talvisodan aikana, kun miehet olivat rintamalla, nuoret auttoivat talon töissä apua tarvitsevia. 13.3.1940 auttamistöistä paluu on sykähdyttävä. Olen tiivistänyt veteraanin kertoman näin:

”Olimme palaamassa iltapimeydessä joen jäätä pitkin hevosella Kaunissaaresta auttamistyöstä kotiin Liuhtariin. Ihmetys oli suuri, kun taloissa oli valot päällä! Talvisota oli loppunut! Pimennysmääräykset oli tiukat Lapuan patruunatehtaankin takia.”

Raimo Luomanen
Lapuan Reserviupseerikerho