Eturivissä

Kuka: Maria Luodes
Sotilasarvo: Alikersantti (res)
Motto: ”Kantapään kautta”
Syntymäpaikka: Kihniö
Asuinpaikka: Seinäjoki

Koulutukset:
– Pintakäsittely alan perustutkinto/Erikoismaalari
– Audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto/Media-assistentti
– Kulttuurituottaja (AMK)
– Laitoshuoltaja

Työura:
– Sairaalahuoltaja n. 6 vuotta
– Matalapainepesijä n. 2 vuotta
– Rakennusmaalari n. 10 vuotta

Perhesuhteet: Avoliitossa

Harrastukset:
– Lukeminen, Audiokirjat on kovassa kulutuksessa
– Naisten valmiusliiton NASTA harjoitukset
– MPK:n toiminta, painottunut naisten koulutuksiin ja huoltoon
– SRA Seinäjoen reserviläiset

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Äitini pyysi minua useasti varusmiespalvelukseni 2/05 Kulj/CE jälkeen mukaan harjoituksiin. Kuitenkin vasta 2013 olleessaan harjoituksen huoltopäälikkö hän käski minut NASTA Sinisiipi -harjoitukseen kuljetusvastaavaksi.

NASTA harjoituksissa toimin 2013-2023 vuoden aikana erinäisissä tehtävissä pariinkin otteeseen (kurssinjohtaja, kuljetusvastaava, kuljettaja) Urani huipentui NASTA Friski 2021 johtajuuteen. Aion tulevaisuudessa enemmän keskittyä oman alueen toimintaan ja koulutuksiin. Jonka vuoksi viitisen vuotta sitten avomieheni kanssa liityimme reserviläisiin ja minä sitouduin MPK:n toimintaan.

Nimi: Timo Utunen
Sotilasarvo: Ylikersantti (res)
Motto: ”Ensin me tehtiin, sitten me ajateltiin ja olihan siinä muitakin..”
Syntymäpaikka: Isokyrö
Asuinpaikka: Seinäjoki

Koulutus:
– Lh
– Ensihoitaja AMK/Sh
– Ensihoidon operatiivisen johtamisen erikoistumisopinnot
– Ensihoidon ja päivystyksellisten palveluiden kehittämisen ja johtamisen YAMK-opinnot työn alla

Työura:
– Ensihoidon kenttäjohtaja
– Rapiat 20v ensi-ja akuuttihoitopuuhastelua eri viitekehyksissä

Perhesuhteet: Vaimo, 12-vuotias poika ja 16-vuotias tytär sekä koira

Harrastukset:
– Lukeminen
– Metsästely, kalastelu ja ammunta
– Kamppailulajien uudelleen aloittamisen suunnittelu ja reissaamisesta sekä kunnon kohottamisesta haaveilu
– MPK / Reserviläistoiminta

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Isovanhemmistani kolme neljästä on karjalan evakkoja ja paapat olleet talvi- jatkosodissa rintamalla. Isäni vanhemmat jättivät taakseen kotinsa Jaakkiman Metsämiklissä ja äitini äiti Ruskealan Särkisyrjän, joka edelleen varmasti resonoi myös eteläpohjalaisessa sotahistoriassa. Äitini isä oli vastaavasti kokenut Raatteen tien taistelut ja Pitkärannan saariston vaiheet ennen JR37:ä ja jatkosotaa.

Tähän kun yhdistetään mummoni leskeksi jäätyään hänen vanhuusvuosiensa ”kaveriksi” ilmestynyt Hyrsylän mutkasta talvisodan alkaessa siviilisotavangiksi joutunut ja kuntouduttuaan jatkosodassa JR58:n riveissä taistellut Jussi, lienevät juurisyyt maanpuolustushenkiseen orientoitumiseeni löydettävissä lapsuuden ja nuoruusvuosien kasvumaaperästä keittiöpsykologiankin keinoin.

Armeija-aikakin sujui siinä määrin vähillä totaalihajoamisilla, että päädyin kompensoimaan ”firmaan” töihin jäämättömyyspäätöstäni MPK:n tarjoamilla mahdollisuuksilla. Ensimmäisellä (silloisella) kenttälääkintäkurssilla Lääkintävarikolla olin kouluttamassa vuonna 2000 (?) ja on ollut ilo huomata koulutustoiminnan muutos valtakunnallisesti strukturoidumpaan ja (kansainvälisestikin) tasalaatuisempaan malliin kuluneiden vuosien aikana.

Taistelijakohtaisen ensiapuvälineistön kehittelyssä olen saanut olla mukana niin maahantuonnin aloittelussa kuin kansallisissa/kansainvälisissä kenttätestaus- ja yhteensopivuusarviointitilanteissakin ja voinkin todeta, että nykyinen taisteluensiapu- ja taistelupelastajamallimme kestää (universaalihkonkin) vertailun osana ensihoitoketjua.

Myös eri viranomaistahot ovat ensiaputaidoissaan nostaneet tasoaan kuluneina vuosina, kun ensimmäisten minuuttien toiminnan henkeä pelastava merkitys on entisestään sisäistetty ja operaattorikohtainen välineistö toimintamalleineen on kehittynyt ja yhdenmukaistunutkin.

Seinäjoen reserviläisten hallituksessa olen ollut kymmenkunta vuotta ja tahtoisin muun toimintamme (mm. ammunta, liikunta, luennot, vierailut, saunaillat) ja reserviläisjärjestöyhteistyömme lisäksi mainostaa vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytysryhmäämme, jonka hälytystehtävien profiili on laajentunut Ukrainankin tapahtumien myötä.

Uudet ideat reserviläistoiminnan kehittämiseksi ovat aina tervetulleita!

Haastan lopuksi tähän asti urhoollisesti jaksaneet lukijat lisäämään 25km kävelyä, sauvakävelyä tai hölkkää metsäpoluilla tai pururadoilla sohvan kutsun vastustamiseksi nykyiseen viikko-ohjelmaansa alkuun vaikkapa kesäkuukausien ajaksi. Niin teen minäkin, koska oivalsin juuri olevani pikkuisen keski-ikäisyyteen ja keskivartalolihavuuteen kallellani.

Kuka: Jari Viertola
Sotilasarvo: Kersantti (res)
Motto: ”Klopit perkeles”
Syntymäpaikka: Isokyrö
Asuinpaikka: Isokyrö

Koulutukset:
– Tekniikan alan opinnot

Työura:
– Yrittäjä, metalliteollisuus jatkuu
– Maanviljely jatkuu

Perhesuhteet:
Asun lasteni äidin kanssa. 2 aikuista poikaa.

Harrastukset:
Maanpuolustus, Sopimuspalokunta, Vapepa, Ammunta, Metsästys, Perinnetyönä Napuen perinne- ja tykit, Kyläyhdistys hommia, Moottoripyöräily ja -kelkkailu, Lc hommat, yms

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Vuodesta miekka ja kivi reserviläisten jäsen, koska kiinnostus ampumaharrastukseen. Toki harrastamaan on ehtinyt paremmin vasta nyt vanhemmalla iällä. Viime vuosina tullut ns. syvyyttä lisää maanpuolustuksen suuntaan.

Kuka: Martti Mäki-Jouppila
Sotilasarvo: Vääpeli (res)
Motto: ”Aina on päriätty – jos ei muuten niin huonosti!”
Syntymäpaikka: Ilmajoki
Asuinpaikka: Koskenkorva

Koulutukset:
– Logistiikkainsinööri
– Ammatillinen opettajakorkeakoulu
– Liikenneopettaja
– Auto- ja kuljetustekniikan mekaanikko (YO)

Työura:
– Maatalon poika
– Jakeluautonkuljettaja
– VA- Kersantti/ opetusupseeri Tykistöprikaatin kuljetuspatteri
– Yhdistelmäajoneuvonkuljettaja eri kuljetusmuodoissa
– Logistiikkaopettaja, autokoulun- ja ammattipätevyyskoulutuksen opetustoiminnasta vastaava johtaja, simulaattorivastaava
– Turvallisuuskoordinaattori, Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedu
– Sivutoimisesti toiminut turvallisuusalalla mm. suunnittelussa, turvallisuuspäällikkönä, jv- esimiehenä, sekä järjestyksenvalvojana

Perhesuhteet:
Neljä lasta maailmalla, joista vanhin poika ja tytär ovat jo ehtineet suorittaa myös asepalveluksensa. Tytär päässyt jo kertausharjoitukseenkin. Kaksinkertainen vaari. Asuttaa itsenäisesti rintamamiestaloa Koskenkorvalla.

Harrastukset:
– Kuntosaliharjoittelu
– Vapaaehtoinen maanpuolustus- ja reserviläistoiminta
– Moottoripyöräurheilu (jäärata, flat track)
– Amerikkalaiset moottoripyörät ja autot
– Motoristien ennakoivan ajon koulutusten pitäminen
– Sattumanvaraisesti vanhojen kamppailu- urheiluharrastusten lämmittely, joista paini on ollut leipälaji

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Vahva esimerkki vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön on ollut edesmennyt vaarini, joka lähti Suojeluskunnan koulutuspohjalla 17- vuotiaana Talvisotaan, jossa myös haavoittui. Talvisodan loputtua hän suoritti asepalveluksensa, ennen komennuksia uudelleen rintamalle. Talvisodassa sijoitus Pentti- paapalla oli Laurilan JR23, jossa perimätiedon mukaan 3. pataljoonassa Valtosen ja 8. komppaniassa Tunturin komennuksessa. Jatkosodassa hänen sijoituksensa oli JR35. Järkähtämättömän rauhallisesti kerrotut, ja kovalla huumorilla höystetyt tarinat rintamalta jättivät pysyvän muistijäljen ja tehdyt uhraukset ikuisen kunnioituksen.

Armeija-iän lähestyessä. olisi painiharrastukseen liittyen ollut edessä vuoden odotus Urheilukouluun pääsyyn, joten nopealla päätöksellä vaihtoehdoksi muodostui astuminen palvelukseen vapaaehtoisena Satakunnan Tykistörykmentin kuljetuspatteriin, jossa oma isä oli myös palvellut. Yhdentoista kuukauden palveluksen jälkeen avautui mahdollisuus jäädä kersanttina töihin ja niinpä kolmen kuukauden sopimuksilla edettiin toista vuotta. Viikot oltiin Niinisalossa, viikonloput ravintoloiden ovimiehenä Seinäjoella ja joutotunteina rakennettiin ensimmäistä Harrikkaa Koskenkorvalla.

Opiskelu- ja työkuvioiden vakiinnuttua jälleen kotimaisemiin, pääsi aktiivisesti mukaan Ilmajoen Reserviläisten toimintaan. Sovelletut reserviläisammunnat olivat pääharrastus pitkään ja Salon Sakarin toimiessa vetäjänä, käytiin kaikki harjoitukset ja kisat läpi. SM- kisat ja muun muassa Saksassa järjestetyt Itämeren ympärysmaiden reserviläisten kilpailut ovat jääneet päällimmäisenä mieleen. Toimin SRA- kouluttajana ja kurssinjohtajana, sekä Ilmajoen Reserviläisten puheenjohtajana. Yökerhon ovella tehtiin monta rekrytointia voimiensa tunnoissa olevien asiakkaiden keskuudessa reserviläistoiminnan pariin.

Perhe- opiskelu-ja työelämän viedessä välillä muutaman vuoden suurimman huomion, paluu vapaaehtoisen maanpuolustuksen pariin tapahtui juuri perustettujen Maakuntajoukkojen myötä. Reilun viidentoista vuoden aikana on päässyt monenlaisiin harjoituksiin ja hyvähenkiseen ryhmään, viimeisimpänä ohjelmassa on ollut Vaasa 22- harjoitus ja mielessä jo Seinäjoki 23- harjoitus. Tietyntyyppinen ympyrän sulkeutuminen tuli syksyn tilannekuva-, johtamis- ja simulaatioharjoituksessa Niinisalon aamuhämärissä. Kentältä löytyi Masi- Sisu, joka oli uutena ns. kuittiautoni ja oli taustalla valapäiväni kuvassa lippukentällä. Saman auton kanssa 30 vuotta aiemmin kuvassa on edesmennyt vaari kaikkine kunniamerkkeineen, sotilaskuljettajina palvelleet isäni ja veljeni, sekä tuore tykkimies Mäki-Jouppila.

Lakeuden Maanpuolustaja ja Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit toivottavat parhaimmat onnittelut haastattelun julkaisupäivänä 50-vuotta täyttäneelle maanpuolustajalle!

Kuka: Ilkka Haanpää
Sotilasarvo: Vääpeli (res)
Motto: ”Nyt tehdään, eikä vaan meinata!”
Syntymäpaikka: Kauhava
Asuinpaikka: Kauhava

Koulutukset:
– Ammattiopisto, erityisalat

Työura:
– Vartija Helsingin metrossa, poliisivankilassa ja lukuisissa muissa kohteissa
– Ilmasotakoulu, Ajojärjestelijä
– Valtiolla viimeiset 24v

Perhesuhteet:
Avioliitossa. Kaksi melkein täysi-ikäistä lasta.

Harrastukset:
– Metsästys ja siihen liittyvä seuratoiminta
– Reserviläistoiminta melko monipuolisesti
– MPK:n koulutustoiminta
– Ampumaratatoiminta

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Ampumarataa huoltaessani oli joskus muinaisessa menneisyydessä jokin SRA- tapahtuma. Kävin tutustumassa toimintaan ja siitä se lähti. Reserviläistoiminnan oheen tuli MPK, kun Juhani Alkio pyysi seuraamaan pistoolikurssia. Tuon jälkeen melko aktiivisesti olenkin ammuntakursseja seurannut, kouluttajana tai ammunnanjohtajana.

Keväällä 2021 hyväksyttiin Pohjanmaan alueen ensimmäiset SOTVA-ammunnanjohtajat. Olen yksi tuosta erittäin aktiivisesta ammunnanjohtajaryhmästä ja tuo oikeutus onkin tuonut harrastekertoja lähes jokaiselle viikonlopulle hyväksynnän jälkeen. Hyvällä porukkahengellä jokainen kurssi ollaan vedetty.

Olen erittäin tyytyväinen alueemme koulutuksen laatuun. Sen kertoo jo kurssilaisten suuri määrä ja erittäin laajalta alueelta tulevat innokkaat kurssilaiset.