Nimi: Timo Utunen
Sotilasarvo: Ylikersantti (res)
Motto: ”Ensin me tehtiin, sitten me ajateltiin ja olihan siinä muitakin..”
Syntymäpaikka: Isokyrö
Asuinpaikka: Seinäjoki
Koulutus:
– Lh
– Ensihoitaja AMK/Sh
– Ensihoidon operatiivisen johtamisen erikoistumisopinnot
– Ensihoidon ja päivystyksellisten palveluiden kehittämisen ja johtamisen YAMK-opinnot työn alla
Työura:
– Ensihoidon kenttäjohtaja
– Rapiat 20v ensi-ja akuuttihoitopuuhastelua eri viitekehyksissä
Perhesuhteet: Vaimo, 12-vuotias poika ja 16-vuotias tytär sekä koira
Harrastukset:
– Lukeminen
– Metsästely, kalastelu ja ammunta
– Kamppailulajien uudelleen aloittamisen suunnittelu ja reissaamisesta sekä kunnon kohottamisesta haaveilu
– MPK / Reserviläistoiminta
Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Isovanhemmistani kolme neljästä on karjalan evakkoja ja paapat olleet talvi- jatkosodissa rintamalla. Isäni vanhemmat jättivät taakseen kotinsa Jaakkiman Metsämiklissä ja äitini äiti Ruskealan Särkisyrjän, joka edelleen varmasti resonoi myös eteläpohjalaisessa sotahistoriassa. Äitini isä oli vastaavasti kokenut Raatteen tien taistelut ja Pitkärannan saariston vaiheet ennen JR37:ä ja jatkosotaa.
Tähän kun yhdistetään mummoni leskeksi jäätyään hänen vanhuusvuosiensa ”kaveriksi” ilmestynyt Hyrsylän mutkasta talvisodan alkaessa siviilisotavangiksi joutunut ja kuntouduttuaan jatkosodassa JR58:n riveissä taistellut Jussi, lienevät juurisyyt maanpuolustushenkiseen orientoitumiseeni löydettävissä lapsuuden ja nuoruusvuosien kasvumaaperästä keittiöpsykologiankin keinoin.
Armeija-aikakin sujui siinä määrin vähillä totaalihajoamisilla, että päädyin kompensoimaan ”firmaan” töihin jäämättömyyspäätöstäni MPK:n tarjoamilla mahdollisuuksilla. Ensimmäisellä (silloisella) kenttälääkintäkurssilla Lääkintävarikolla olin kouluttamassa vuonna 2000 (?) ja on ollut ilo huomata koulutustoiminnan muutos valtakunnallisesti strukturoidumpaan ja (kansainvälisestikin) tasalaatuisempaan malliin kuluneiden vuosien aikana.
Taistelijakohtaisen ensiapuvälineistön kehittelyssä olen saanut olla mukana niin maahantuonnin aloittelussa kuin kansallisissa/kansainvälisissä kenttätestaus- ja yhteensopivuusarviointitilanteissakin ja voinkin todeta, että nykyinen taisteluensiapu- ja taistelupelastajamallimme kestää (universaalihkonkin) vertailun osana ensihoitoketjua.
Myös eri viranomaistahot ovat ensiaputaidoissaan nostaneet tasoaan kuluneina vuosina, kun ensimmäisten minuuttien toiminnan henkeä pelastava merkitys on entisestään sisäistetty ja operaattorikohtainen välineistö toimintamalleineen on kehittynyt ja yhdenmukaistunutkin.
Seinäjoen reserviläisten hallituksessa olen ollut kymmenkunta vuotta ja tahtoisin muun toimintamme (mm. ammunta, liikunta, luennot, vierailut, saunaillat) ja reserviläisjärjestöyhteistyömme lisäksi mainostaa vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytysryhmäämme, jonka hälytystehtävien profiili on laajentunut Ukrainankin tapahtumien myötä.
Uudet ideat reserviläistoiminnan kehittämiseksi ovat aina tervetulleita!
Haastan lopuksi tähän asti urhoollisesti jaksaneet lukijat lisäämään 25km kävelyä, sauvakävelyä tai hölkkää metsäpoluilla tai pururadoilla sohvan kutsun vastustamiseksi nykyiseen viikko-ohjelmaansa alkuun vaikkapa kesäkuukausien ajaksi. Niin teen minäkin, koska oivalsin juuri olevani pikkuisen keski-ikäisyyteen ja keskivartalolihavuuteen kallellani.
