Eturivissä

Kuka: Piia Kattelus-Kilpeläinen
Sotilasarvo: Kersantti (res)
Motto: ”Älä hauku viljelijää ruoka suussa!”
Syntymäpaikka: Lappi TL
Asuinpaikka: Ylistaro

Koulutukset:
– Master of Business Administration Seamk
– Hallintotieteiden maisteri, Poliisimaisteri Tampereen yliopisto
– Poliisin virkatutkinto Tampereen poliisikoulu
– Ylioppilas Ylistaron lukio

Työura:
– Viestintä- ja markkinointipäällikkö
– Rikoskonstaapeli, Pohjanmaan poliisilaitos
– Konstaapeli Pasilan poliisitalo, Helsingin poliisilaitos
– Matkaopas, Fritidsresor

Perhesuhteet:
Naimisissa, kolme lasta (s. 2007, 2010 ja 2015)

Harrastukset:
– matkustelu
– uiminen
– leuanveto
– lenkkeily

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Härmäläis-isokyröläiset juuret omaavana naisena olin jo lapsena kiinnostunut poliisin ja eläinlääkärin ammateista. Ykkönen oli ratsupoliisi. Hain heti suoraan lukiosta neljän laudaturin YO- todistuksella poliisikouluun, vaikka tiesin, että minulta puuttui naisilta vaadittava ”vuoden työkokemus asiakaspalvelusta”, miehillä riitti se, että oli suorittanut varusmiespalveluksen. Ylistaron nimismies haastatteli silloiseen tapaansa minut ja sanoi, että olet liian fiksu poliisiksi. En päässyt poliisikouluun puuttuvan työkokemuksen takia, niinpä toiminnan naisena lähdin sitten hankkimaan sitä.

Ajattelin, että koska matkustelu kiinnostaa, niin opiskelen matkailualaa, työskentelen matkaoppaana ja haen sitten uudelleen poliisikouluun. Päädyin Helsinkiin, koska siellä oli mielestäni paras mahdollisuus harrastaa taistelulajeja, kuten Taek Won Doo:ta. Tänä aikana naisten varusmiespalvelus tuli mahdolliseksi, kiitos Elisabet Rehnin.

Halusin kuitenkin toimia matkaoppaana edes muutaman kuukauden, joten menin kolmannessa kutsuntaerässä 13.10.1997 ensimmäisten naisten joukossa armeijaan. Olin alokkaana Upinniemessä sen jälkeen, kun simputuskohut olivat vielä tuoreena muistissa. Itse pääsin hinkkaamaan pyyhekumilla kasarmin seinää, jäipähän ainakin mieleeni. Upinniemessä meidät alokkaat rankattiin ja etevimmät pääsivät laivalle, olin merkinantajana miinalaiva Hämeenmaalla. Suoritin aliupseerikurssin. Tällainen härmäläinen maakrapu tunsi ehkä aika-ajoin itsensä orvoksi meripartiolaistaustan omaavien varusmiesten kanssa, mutta kaikesta selvittiin ja muistot ovat mukavat.

Armeijassa ollessani hain uudestaan poliisikouluun ja tuli valituksi. Poliisina toimin Helsingissä, olin muuten ratsupoliisinakin. Sitten vuonna 2005 muutin takaisin Etelä-Pohjanmaalle ja jatkoin poliisin virkauralla Vaasassa, vaikka minut valittiin myös turvallisuusalan opettajaksi ammatilliseen oppilaitokseen. Siinä kohtaa valtion pitkä ja kapea leipä veti pidemmän korren.

Kertausharjoituksiin en ole osallistunut, koska olin valtion virkamies ja meillehän sisäministeriö olisi sitten jotain hommia keksinyt. Mika Mäki Ylihärmän reserviläisistä bongasi minut keväällä 2019 Kortesjärven jääraveista ja isällisesti ohjasi minut Päämajaan allekirjoittamaan liittymislomakkeen Ylistaron reserviläisiin. Kiitos Mika aktiivisuudestasi. Sittemmin olen vapaa-ajan harrastusteni puitteissa ollut lukuisia kertoja laskemassa seppelettä eri puolilla Seinäjokea, isänmaallinen kun olen. Olen toiminut myös RessuTeevee Podcastin juontajana, osallistunut kristillis-isänmaallisin kesäillan kirkkoihin, käynyt pyöräilemässä maastopuvussa polkupyörämarssilla, sekä nyttemmin minut valittiin Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin hengelliseen- ja perinnetoimikuntaan.

Mielestäni on äärimmäisen tärkeä turvata kristillisten arvojen ja maanpuolustushengen siirtyminen myös tuleville sukupolville, ja siksi koen toiminnan perinnetoimikunnassa merkittäväksi ja arvokkaaksi. Se on minulle kutsumus.

Vapaa-aikanani liikun Suomen kauniissa luonnossa. Tykkään myös matkustella ulkomailla. Se antaa perspektiiviä, kun käy välillä postilaatikkoa edempänä.

Olen maalainen, yritin asua Helsingissä, mutta en siellä viihtynyt. Veri veti takaisin Etelä-Pohjanmaalle. Aamuisin käyn juoksemassa, Upinniemessäkin meidät kiskottiin suoraan sängystä aamureippailulle, sinisessä smurffipuvussa. Lisäksi mieleeni on jäänyt entisen Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Rice:n haastattelu, jossa hän kertoi joka aamu heräävänsä klo 5 aamulenkille, riippumatta siitä, missä päin maailmaa hän matkusti.

Minulle perhe on tärkeä ja paljon aikaa vietän ihan perheen kesken. 10-vuotias tyttöni muuten kyselee minulta, että oliko armeijassa rankkaa. Hän pohtii jo nyt varusmiespalvelusta. Kerron hänelle, että kaikkeen sopeutuu ja onhan se erilaista, mutta pärjäisit kyllä. Omia lapsiani kannustan sukupuolesta riippumatta varusmiespalvelukseen, sillä olemme sen velkaa tämän maan edestä henkensä menettäneille ja Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleille vapaussotureille, kuten omalle kyröön paapalleni, joka taisteli JR7-riveissä kovissa paikoissa konekiväärimiehenä.

Mukavaa keväänjatkoa kaikille!

Kuka: Joonas Kärki
Sotilasarvo: Alikersantti (res)
Motto: ”Kaikesta on maksettu”
Syntymäpaikka: Kristiinankaupunki
Asuinpaikka: Karijoki

Koulutukset:
– Peruskoulu
– Rakennusalan perustutkinto

Työura:
– 1 vuosi rakennusalalla
– 13 vuotta sähkötuotevalmistuksessa

Perhesuhteet:
Parisuhteessa

Harrastukset:
– Epäsäännöllinen punttien heiluttelu salilla
– Ampumataidon kehittäminen ampumaradoilla

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:

En muista mitä tarkalleen ajattelin vuonna 2019, kun aloin töissä ottaa selvää Reserviläisliitosta ja MPK:n toiminnasta ja löysin paikallisen reserviläisyhdistyksen Suupohjan Reserviläiset ry:n. Samana kesänä kävin Vaasassa pistooliammunnan peruskurssilla ja tapasin siellä Vesa Kortessalon, joka oli Suupohjan Reserviläisten johtokunnassa. Vesan kanssa klikkasi ajatukset hyvin yksiin ja pääsin sujuvasti mukaan yhdistyksen toimintaan. Vuoden 2021 kouluttajakurssin jälkeen kursseja on tullut koulutettua tasaisesti noin 10 vuodessa.

Nykyisin vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön annan panokseni myös MPK:n ammunnanjohtajana ja Suupohjan Reserviläiset ry:n puheenjohtajana.

Iso kiitos Vesalle, en olisi tässä ilman häntä.

Kuka: Ismo Ojala
Sotilasarvo: Kapteeni (evp)
Syntymäpaikka: Jurva
Asuinpaikka: Kauhava

Koulutukset:
– Jurvan lukio 1984
– Päällystöopisto 1988,1991 ja 1996
– Puolustusvoimien eri toimialojen kursseja kohtuullinen määrä eri paikkakunnilla

Harrastukset:
– Lenkkeily
– Pyöräily

Perhesuhteet: Naimisissa, neljä lasta

Työura:
Lukion jälkeen lähdin inttiin kesäkuussa 1984 Pohjan Prikaatiin, jonne olikin sitten vain menolippu. Reilun 30 palvelusvuoden jälkeen siirryin reserviin 1.1.2018. Alkion Juhani sai houkuteltua minut välittömästi reserviin siirryttyäni MPK:lle koulutuspäälliköksi, jossa tehtävässä toimin noin viisi vuotta. Nykyisin olen materiaalipäällikkö, joka vastaa puolustusvoimilta lainatusta ja MPK:n omasta materiaalista Pohjanmaan maanpuolustuspiirin alueella.

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:

Ensimmäinen kosketus puolustusvoimien palveluksessa ollessani reserviläisiin oli Rovajärvellä 1990 -luvun alussa ollut pataljoonan kertausharjoitus, jossa toimin lääkintäjoukkueen kouluttajana joukkosidontapaikalla. Useamman kerran olin myös telakuorma-auton kuljettajana kevyen joukkosidontapaikan matkassa. Lääkintäpuolen harjoitukset jatkuivat myös Kauhavalla siirtyessäni ilmavoimiin, jossa aloitimme ilmavoimien ensihoitoaseman kehittämisen. Oulusalossa pääsimme testaamaan kokeiluversion toimintaa reserviläisten kanssa. Kauhavan aikana tulivat tutuiksi myös esikuntaharjoitukset, ammunnat ja operatiivisen puolen tapahtumat reserviläisten kanssa.

Turussa pääsin mukaan Säkylään kahteen isompaan – noin 800 osallistujaa – vapaaehtoiseen harjoitukseen, jossa MPK:n kouluttajat vastasivat reserviläisten koulutuksesta. Mieleenpainuvimpina kokonaisuuksina Turussa olivat kahden suojauskomppanian kertausharjoitusten johtaminen. Noista harjoituksista tulee nykyisin vastaan muutama tuttu silloin tällöin. Nykyisessä työssäni olen yhteydessä reserviläisiin ja MPK:n kouluttajiin viikoittain eri tapahtumiin liittyen. Yhteistyö on ollut erittäin sujuvaa puolustusvoimien eri yksiköiden, kouluttajiemme, yhteistyökumppaneiden ja reserviläistahojen kanssa.

Lämpimät kiitokset heille, jotka vapaaehtoisesti omalla vapaa-ajallaan ottavat vastuuta eri tapahtumien mahdollistamisesta.

Kuka: Vesa Kuusisto
Sotilasarvo: Ylikersantti (res)
Syntymäpaikka: Kerava
Asuinpaikka: Seinäjoki

Koulutukset:
Elektroniikka-asentaja 1983, Sähköautomaatioteknikko 1996, useita työhön liittyviä kursseja Suomessa, Saksassa ja Italiassa.

Työura: Vaasan Läänin Puhelin, puhelinasentaja 1983-1996, Unifil 1987-1988 tiedustelujoukkue ja 1991-1992 viestijoukkue, Finn-Power Oy laserhuoltospesialisti, huoltokoordinaattori 1996 – jatkuu.

Perhesuhteet: Sinkku, tyttäret 1997 ja 1998

Harrastukset: Golf, kuntosali, ammunta, reserviläis- ja rauhanturvatoiminta, kalastus, live-tapahtumat, sorsastus yhtenä päivänä vuodessa.

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Tikkakoskelta 1986 keväällä reserviin ja paperit heti YK-joukkoihin. Lähtö Etelä-Libanoniin 04/87 ja siellä päädyin parin mutkan kautta tiedustelujoukkueeseen 9-10:lle. 04/91 sama uusiksi ja nyt viestijoukkueeseen naapuri poselle 9-1:lle. Molemmilla reissuilla rk-ammuntaa oli riittävästi, kun olin ampumavalmennusporukassa. Saldoina pääsy Finnbatin edustusjoukkueeseen ja Unifilin Falling plates -mestaruudet niin ikään molemmilta reissuilta. Firman palveluspistoolia kokeilin kerran, kun 9-1:n edustalla oli rata. Natoraudat kolaji ja taulua ei tarvinnut juuri paikkailla. Jätin Sig Sauerin muille. Siviilissä mulla ei ollut kokemusta kuin haulikoista.

1992 loppuvuodesta oli jo taas hakupaperit alhaalle menossa. Olisin päässyt keväällä 1993 Golanin purkukeikalle. Homma olisi kestänyt vain yhden rotaation, eli 4 kuukautta ja sitten kotia. Jätin tämän väliin ja lähdin Vaasaan tekuun. Tekun jälkeen Finn-Powerille Kauhavalle ja reissuhommiin lasereita rassaamaan. Uusi tehdas on nykyään Seinäjoella ollut jo kuutisen vuotta. Reissuhommat ovat muuttuneet konttorihommiin jo kymmenisen vuotta sitten.

2018 Pohjanmaan rauhanturvaajat ry haki marssijoita riveihinsä Puolustusvoimien 100v lippujuhlaan Seinäjoelle. Hyvän kaverin, nuoruusvuosien naapurin Tommi Tynjälän kanssa päätettiin ilmoittautua. Parissa treenissä käytiin, joissa Ojalan Jari sai meihin piiskattua lopulta ryhtiä ja tahtia useamman kulmamiehen vaihdon jälkeen. Olihan edellisistä marsseista jo kuitenkin noin 30 vuotta. No hyvinhän se meni. Kengät pysyi jalassa ja baretti päässä vaikka kovaa tuulikin.

Seuraavana vuonna aktivoiduttiin MPK:n kursseille. Pistooli- ja kiväärikurssia, PAK-marssia, TRA, ym. enimmäkseen ammuntakursseja pääosin Kauhavalla Alkion Juhanin ja Haanpään Ilkan vetäminä. Todella asiansa osaavia kouluttajia, apukouluttajia ja kurssivääpeleitä. Siellä syntyi hyvä ryhmähenki. Ammunta oli turvallista ja ampumataidon kehitystä oli hieno seurata (myös omaa). Aina oli hyvä ja motivoitunut porukka. Voiko päivää paremmin viettää? Itselleni noita kursseja on kertynyt viidessä vuodessa yli 30. Sanoinkin Junnulle että mun nimen voi pyyhkiä yli, jos kurssille on liikaa tulijoita.

Mukaan mahtui myös Maunulan Hannun SRA- ja taktinen kivääri-kurssi Vaasassa. (lämmin suositus myös Hannun kursseille) Pari vuotta sitten kävin PoP:n järjestämän practical-kurssin. Joka toinen tiistai Seinäjoen Reserviläiset ry järjestää pistooliammuntaa Nurmohallilla. Siellä on tullut käytyä muutama vuosi. Tänä vuonna Pänkälän Marko ja Koskelan Jarmo ovat suostutelleet mut mukaan ampumatoimikuntaan. No ei tarvinnut hirveesti suostutella. Mukavaa hommaa ja jälleen loistava porukka. Viemerön Arin kanssa ollaan hupulaisina vetämässä ammuntoja. Ampumaporukka on melkolailla vakiintunut, mutta mukaan mahtuu uusia harrastajia.

Falling plates -kivääriammunta tuli pari vuotta sitten uudestaan mukaan kuvioihin. Pohjanmaan Rauhanturvaajien Riihiluoman Tapio (ryhmäkaveri 1991-1992 Libanonissa) oli mua porukoihin kysellyt jo pian kotiutumisen jälkeen ja nyt jo suostuin. Tähtäimenä on jokavuotiset rauhanturvaajien falling plates -mestaruuskilpailut heinäkuussa. Tällä porukalla mestaruuksia riittää. Kolmella kolmen hengen joukkueella ollaan osallistuttu nyt parina vuotena Vekaranjärven varuskunnan radalla. Tuloksena mestaruudet yleisessä ja yli 50v-sarjoissa. Yli 50v sarjassa kaksoisvoitto. Kiitos Riihiluoman Tapsa ja Pajalan Heikki kun huolitte taas mukaan voittavaan joukkueeseen. Tärkeintähän ei ole voitto, vaan ylivoimainen voitto…

Melkolailla siis ammuntapainotteista tämä minun osallistuminen. Mukana olen muutamissa yhdistyksissä rivijäsenenä. Esim. Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksessä. Forssin Timo (tuttu jo yläasteen ajoilta) siellä puuhamiehenä ahkerasti järjestää mielenkiintoisia seminaareja ja luentoja, joihin on tullut osallistuttua, jos vaan on kerennyt. Seinäjoen Sotilaspiirin Kilta ry:n jäsenenä olen myös.

Huomautettakoon, että jäsenmaksut näihin yhdistyksiin ovat hyvin nimelliset ja hyvää lukemista tulee samaan hintaan postilaatikkoon. Lähtekää mukaan. Nämä ovat niitä harrastuksia, joilla on tarkoitus!

Kuka: Asko Peltola
Sotilasarvo: Kersantti (res)
Motto: ”Totuuren kans pärjää aina!”
Syntymäpaikka: Alahärmä
Asuinkunta: Kauhavan Kaupunki, Alahärmän kaupunginosa

Koulutukset:
– Elintarviketeollisuuden perustutkinto
– Lihateollisuuden perustutkinto
– Lihanleikkaajan erikoistutkinto
– Näyttötutkintomestarinkoulutus

Työura:
Lihavalmistetyöntekijä, Lihanleikkaaja, Rauhanturvaaja, Pääluottamusmies Snellmanin Lihanjalostus Oy
Perhesuhteet: Avovaimo Satu ja kissa Monni
Harrastukset: Moottoripyöräkerhotoiminta, Metsästys-, reserviläis- ja rauhanturvatoiminta, kunnallispolitiikka, muu vapaaehtoistoiminta eri muodoissa, sekä mökkeily.

Miten päädyin maanpuolustustyöhön-/harrastuksen pariin:
Varusmiespalveluksen suoritin Kainuun Prikaatissa vuosina 1994-1995 sotilaskeittäjänä. Siitä ei ihan vielä kipinä syntynyt, mutta muutaman vuoden päästä serkkupoika lähti Alahärmän Perkiömäestä rauhanturvaajaksi Etelä-Libanoniin. Siitä sitten itsekin innostuin hakeutumaan Niinisaloon koulutukseen ja pääsinkin heti ensiyrittämällä. Kovasti koitin kuntoilla ja painoakin siinä taisi rapista alaspäin useampi kymmenen kiloa. Libanonissa olin sitten vuosina 1999-2000 mandaatilla 34-35 1. JK ja asema 9-31 Camp Lanamäellä. Siellä tein kokin hommia ja loppuajan olin myös aseman varapäällikkönä. Tuo aika kyllä piirsi sitten tulevaa aika voimakkaasti, kotiutumisen jälkeen liityin heti Pohjanmaan Rauhanturvaajiin ja mukana on oltu siitä lähtien. Maanpuolustus tuli tutuksi Alahärmän Reserviläisiä seuraillen ja liityin sitten reserviläisten jäseneksi. Olen rivijäsenenä reserviläisissä ja vastaan tiedotuksesta sosiaaliseen mediaan. Tietenkin olen mukana kökissä aina, kun vaan muilta askareilta ehdin. Kokkolan sotilaskodin jäsen olen myös ja Lohtajan leirisotilaskoti ovat tulleet tutuksi avopuolisoni Satu Kannusmäen siivellä, joka on Kokkolan ja Kauhavan sotilaskotiyhdistysten jäsen. Näin pääsin myös tähän hienoon juttuun mukaan ihan huomaamatta ja löysin itseni puolustusvoimien b-ajolupakurssilta.

Nämä kaikki harrastukset maanpuolustuksen parissa ovat tuoneet lukemattomia ystävyyssuhteita ympäri Suomen ja ympäri maailmaa. Tällä hetkellä elämme maailmassa sellaista aikaa, ettei sitä oikein olisi voinut muutama vuosi sitten uskoa tapahtuvaksi. Nyt on vaan hieno kyllä seurata suomalaisten reserviläisten innokkuutta harjoitella, sekä maanpuolustustahtoa yleisesti. Esimerkkinä Naisten Valmiusliiton aktiivinen toiminta täysien kurssien muodossa ympäri Suomen. Tämä jos joku yhdistää nuoria ja varttuneita maanpuolustajia kautta Suomen. Olen myös päässyt Kauhavan kaupungin edustajana kahteen otteeseen mukaan kutsuntalautakuntaan, joka on ollut myös hieno kokemus.

Tässä on taas syksy oltu Alahärmän Metsästysseura ry:n hirviporukan mukana jahdissa ja lihaa on leikattu. Ja onpa kolme hirveäkin kaadettu, joten radalla harjoittelu on tuottanut tulosta. Syksyn hienoin kohta oli saada Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin Vuoden Reserviläinen tunnustus, sen arvostan todella korkealle. Pidetään lippu korkealla ja kaveria ei jätetä!