Kuka: Piia Kattelus-Kilpeläinen
Sotilasarvo: Kersantti (res)
Motto: ”Älä hauku viljelijää ruoka suussa!”
Syntymäpaikka: Lappi TL
Asuinpaikka: Ylistaro
Koulutukset:
– Master of Business Administration Seamk
– Hallintotieteiden maisteri, Poliisimaisteri Tampereen yliopisto
– Poliisin virkatutkinto Tampereen poliisikoulu
– Ylioppilas Ylistaron lukio
Työura:
– Viestintä- ja markkinointipäällikkö
– Rikoskonstaapeli, Pohjanmaan poliisilaitos
– Konstaapeli Pasilan poliisitalo, Helsingin poliisilaitos
– Matkaopas, Fritidsresor
Perhesuhteet:
Naimisissa, kolme lasta (s. 2007, 2010 ja 2015)
Harrastukset:
– matkustelu
– uiminen
– leuanveto
– lenkkeily
Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Härmäläis-isokyröläiset juuret omaavana naisena olin jo lapsena kiinnostunut poliisin ja eläinlääkärin ammateista. Ykkönen oli ratsupoliisi. Hain heti suoraan lukiosta neljän laudaturin YO- todistuksella poliisikouluun, vaikka tiesin, että minulta puuttui naisilta vaadittava ”vuoden työkokemus asiakaspalvelusta”, miehillä riitti se, että oli suorittanut varusmiespalveluksen. Ylistaron nimismies haastatteli silloiseen tapaansa minut ja sanoi, että olet liian fiksu poliisiksi. En päässyt poliisikouluun puuttuvan työkokemuksen takia, niinpä toiminnan naisena lähdin sitten hankkimaan sitä.
Ajattelin, että koska matkustelu kiinnostaa, niin opiskelen matkailualaa, työskentelen matkaoppaana ja haen sitten uudelleen poliisikouluun. Päädyin Helsinkiin, koska siellä oli mielestäni paras mahdollisuus harrastaa taistelulajeja, kuten Taek Won Doo:ta. Tänä aikana naisten varusmiespalvelus tuli mahdolliseksi, kiitos Elisabet Rehnin.
Halusin kuitenkin toimia matkaoppaana edes muutaman kuukauden, joten menin kolmannessa kutsuntaerässä 13.10.1997 ensimmäisten naisten joukossa armeijaan. Olin alokkaana Upinniemessä sen jälkeen, kun simputuskohut olivat vielä tuoreena muistissa. Itse pääsin hinkkaamaan pyyhekumilla kasarmin seinää, jäipähän ainakin mieleeni. Upinniemessä meidät alokkaat rankattiin ja etevimmät pääsivät laivalle, olin merkinantajana miinalaiva Hämeenmaalla. Suoritin aliupseerikurssin. Tällainen härmäläinen maakrapu tunsi ehkä aika-ajoin itsensä orvoksi meripartiolaistaustan omaavien varusmiesten kanssa, mutta kaikesta selvittiin ja muistot ovat mukavat.
Armeijassa ollessani hain uudestaan poliisikouluun ja tuli valituksi. Poliisina toimin Helsingissä, olin muuten ratsupoliisinakin. Sitten vuonna 2005 muutin takaisin Etelä-Pohjanmaalle ja jatkoin poliisin virkauralla Vaasassa, vaikka minut valittiin myös turvallisuusalan opettajaksi ammatilliseen oppilaitokseen. Siinä kohtaa valtion pitkä ja kapea leipä veti pidemmän korren.
Kertausharjoituksiin en ole osallistunut, koska olin valtion virkamies ja meillehän sisäministeriö olisi sitten jotain hommia keksinyt. Mika Mäki Ylihärmän reserviläisistä bongasi minut keväällä 2019 Kortesjärven jääraveista ja isällisesti ohjasi minut Päämajaan allekirjoittamaan liittymislomakkeen Ylistaron reserviläisiin. Kiitos Mika aktiivisuudestasi. Sittemmin olen vapaa-ajan harrastusteni puitteissa ollut lukuisia kertoja laskemassa seppelettä eri puolilla Seinäjokea, isänmaallinen kun olen. Olen toiminut myös RessuTeevee Podcastin juontajana, osallistunut kristillis-isänmaallisin kesäillan kirkkoihin, käynyt pyöräilemässä maastopuvussa polkupyörämarssilla, sekä nyttemmin minut valittiin Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin hengelliseen- ja perinnetoimikuntaan.
Mielestäni on äärimmäisen tärkeä turvata kristillisten arvojen ja maanpuolustushengen siirtyminen myös tuleville sukupolville, ja siksi koen toiminnan perinnetoimikunnassa merkittäväksi ja arvokkaaksi. Se on minulle kutsumus.
Vapaa-aikanani liikun Suomen kauniissa luonnossa. Tykkään myös matkustella ulkomailla. Se antaa perspektiiviä, kun käy välillä postilaatikkoa edempänä.
Olen maalainen, yritin asua Helsingissä, mutta en siellä viihtynyt. Veri veti takaisin Etelä-Pohjanmaalle. Aamuisin käyn juoksemassa, Upinniemessäkin meidät kiskottiin suoraan sängystä aamureippailulle, sinisessä smurffipuvussa. Lisäksi mieleeni on jäänyt entisen Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Rice:n haastattelu, jossa hän kertoi joka aamu heräävänsä klo 5 aamulenkille, riippumatta siitä, missä päin maailmaa hän matkusti.
Minulle perhe on tärkeä ja paljon aikaa vietän ihan perheen kesken. 10-vuotias tyttöni muuten kyselee minulta, että oliko armeijassa rankkaa. Hän pohtii jo nyt varusmiespalvelusta. Kerron hänelle, että kaikkeen sopeutuu ja onhan se erilaista, mutta pärjäisit kyllä. Omia lapsiani kannustan sukupuolesta riippumatta varusmiespalvelukseen, sillä olemme sen velkaa tämän maan edestä henkensä menettäneille ja Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleille vapaussotureille, kuten omalle kyröön paapalleni, joka taisteli JR7-riveissä kovissa paikoissa konekiväärimiehenä.
Mukavaa keväänjatkoa kaikille!
