Vapaussodan Perinneliiton Siniset Ristit
| Saaja | Sotilasarvo | Paikkakunta |
| Seppä Jarmo | Everstiluutnantti (evp) | Seinäjoki |
| Ilolakso Hannu | Sotilasmestari (res) | Seinäjoki |
Kansallisarkistosta löytyi todiste – tutkijat mustasivat Lauri Törnin mainetta keksityillä väitteillä
Viime aikoina on kiistelty siitä, kaunisteliko professori Mauno Jokipii tarkoituksellisesti suomalaisten vapaaehtoisten SS-miesten historiaa. Nyt on paljastunut, että Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin mainetta on mustattu keksityillä asioilla toisten tutkijoiden toimesta.
Tietokirjailija Kari Kallonen tarkasti epäilyttäneet väitteet Kansallisarkistossa. Kallonen esitelmöi aiheesta Haminassa rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanhan Veteraanin järjestämässä seminaarissa 1.6. teemalla”Lauri Törnin tarina – totta vai tarua?”. Tulokset löytyvät myös Kallosen uudesta Lauri Törni -elämäkerrasta.
Seminaarissa avataan samalla Wanhan Veteraanin Lauri Törni 100 vuotta sekä suomalainen Waffen SS-vapaaehtoispataljoona -näyttelyt.
Dosentit Juha Pohjonen ja Oula Silvennoinen väittivät kirjassaan ”Tuntematon Lauri Törni”, että Törni olisi syyllistynyt useisiin tappeluihin ja juopotteluihin ollessaan suomalaisista vapaaehtoisista koostuneen SS-pataljoonan mukana Saksassa. Tutkijat kirjoittavat, kuinka Törnin ”retki päättyi humalaisiin töppäyksiin ja nolostuttavaan kotiinpaluuseen maitojunan kyydissä”. Silvennoinen toistaa vielä myöhemmin artikkelissaan, kuinka ”Törni palautettiin SS:n Schönbrunnin kasarmeilta Suomeen juomisen ja tappelemisen takia”.
Saksasta palautettiin 16 upseeria jatkosodan syttyessä, koska vapaaehtoisten ryhmässä oli heitä liikaa. Tunnettu tieto on, että liikaupseereiden mukana lähetettiin välikohtauksen johdosta myös kolme aliupseeria Suomeen. Kallonen sanoo, että tutkijoiden esittämät lähteet eivät kerro mitään Törnin alkoholinkäytöstä, vain Valpon kuulustelija Juho Rajala väittää omassa muistiossaan Törnin liittyvän tappeluihin. Rajala itse oli tuomittu sotilaspassinsa väärentämisestä ja häntä syytettiin kuulustelukertomusten peukaloimisesta.
– Professori Jokipii kuitenkin kirjoittaa, että kaksi upseeria olisi syyllistynyt häiriöihin. Lähteenä oli yhdysupseeri K.E. Levälahden kirje, joka löytyisi Kansallisarkistosta. Anoin käyttöluvan SS-arkistoihin, joita tutkittiin samaan aikaan valtioneuvoston kanslian selvityshankkeessa, Kari Kallonen kertoo.
Kirjeessään 12.8.1941 Stralsundista Esko Riekille yhdysupseeri vahvistaakin syylliset, jotka ”ovat menneet samassa lähetyksessä kuin ne upseerit, jotka pyynnöstä ja ylimääräisinä täältä vapautettiin”. Levälahti julkistaa nimet, luutnantti Karjalaisen ja vänrikki Paukkalan, jotta upseereita ei sekoitettaisi syyttömiin. Tutkijat ovat silti mustanneet Törnin mainetta. Sekä Silvennoinen että Pohjonen ovat työskennelleet Kansallisarkistossa, kumpikaan ei ole kysyttäessä pystynyt esittämään mitään lähteitä väitteelleen.
Kari Kallonen kyseenalaistaa toisella esimerkillä tutkijoiden tiedot. Pohjonen ja Silvennoinen toistavat kirjassaan myös erään mielenterveysongelmaisen henkilön kuulustelukertomusta, jonka mukaan hän olisi työskennellyt Ruotsissa keväällä 1949 salaisena kuriirina eversti Alpo Marttiselle. Marttinen olisi toiminut johtajana ”amerikkalaisessa vakoilujärjestössä”, johon liittyisi myös Törni.
– Sotahistorian ja sotataidon dosentti Pasi Tuunaisen teoksesta ”Marttinen – Kahden armeijan soturi” kuitenkin selviää yksiselitteisesti, että Marttinen oli jo vuosia aikaisemmin matkannut Yhdysvaltoihin. Hän opetti keväällä 1949 Fort Leavenworthin maavoimien sotakorkeakoulussa oppilasupseereille talvisotataitoa, eikä voinut siksi puuhailla keksityssä vakoilujärjestössä Ruotsissa, Kallonen huomauttaa.
RUK:n Maneesissa pidettävän seminaarin toisena esitelmöitsijänä nähdään myös näyttelykohteena olevan suomalaisen Waffen SS-vapaaehtoispataljoonan toimintaan perehtynyt sotahistorioitsija, Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, professori Ohto Manninen. Seminaari alkaa klo 12. Wanhan Veteraanin näyttelyt ovat yleisölle auki kesä-, heinä- ja elokuun tiistaista sunnuntaihin klo 10–16.
Lisätietoja:
Kirjailija Kari Kallonen
kari.kallonen@netti.fi, puhelin 040 517 0659
Wanhan Veteraanin toiminnanjohtaja Vesa Kangasmäki
vesakangasmaki@gmail.com, puhelin 040 158 8115
Wanhan Veteraanin näyttelypäällikkö Ismo Flink
ismo.flink@hotmail.com, puhelin 050 534 6225
Wanhan Veteraanin tiedottaja Terho Ahonen
terhoahonen2@gmail.com, puhelin 040 504 0293
Wanha Veteraani
www.rvpk.fi
Elävää sotahistoriaa Vietnamissa
”B52 pommikoneet Da-Nangin lentotukikohdasta ja laivasto Tonkinin lahdelta…” – näiltä paikan nimiltä ja muulta Vietnaminsodan uutisoinnilta ei voinut 60–70 -luvuilla eläneenä välttyä. Ainakin suurimpien kaupunkien, jokien ja taistelupaikkojen nimet olivat jo Vietnamiin saapuessamme entuudestaan tuttuja.
Emme erityisesti suunnitelleet matkaamme, valitsimme vain takuulämpimän paikan, Phu Quocin saaren. Se sijaitsee Kambodzan edustalla eteläisessä Vietnamissa. Saariryhmä on kooltaan n. 20 km x 70 km. Uusi, tosin jo valmistuessaan pieneksi jäänyt lentokenttä, lyhyet siirtymät hotelleihin ja v.2007 puhtaimpana rantamatkailukohteena palkittu matkakohde puhuivat puolestaan.
Nähtävyydet ovat enimmäkseen luontonähtävyyksiä. Vanhoja rakennuksia, tai rakennelmia, sodan aikaisia vankiloita ja joitakin puolustuslaitteita lukuun ottamatta ei ole. Kaikki onkin uutta (jopa ”rauniot” ovat uusia), hotellit, muut matkailukohteet safaripuistoineen ja maailman pisimpine köysiratoineen, jolla matka asemalta asemalle kestää 30 minuuttia ja on pituudeltaan 7889,9 m ja korkeimmillaan lähes 150 metrissä saarelta toisille saarille kulkiessaan. Päätepisteeseen on vuoden 2019 aikana valmistumassa radan omistavalle yhtiölle hotelli.
Vasta saarella meille selvisi siellä olleen sodan aikana Etelä-Vietnamin sotavankila. Enimmillään saarella oli ollut 70 000 pohjoisvietnamilaista Vietkong-sotavankia. Jokaista kahta vankia kohden oli ollut kaksi vartijaa. Vankilasta, mutta ei saarelta, pääsi pakenemaan ainoastaan 11 sotavankia. Paikka on tutustumisen arvoinen, mutta se ei todellakaan sovi kovin herkille ihmisille. Vankilan olot kidutusvälineineen ja -keinoineen ovat havainnollistettu vahanukein. Vankileirit olivat sodan molemmilla osapuolilla ankeita paikkoja, joten oppaiden ja opasteiden toista osapuolta syyllistävää sanomaa on käsiteltävä kriittisesti näissä kaikissa sotamatkakohteissa.
Saaren eteläosassa sijaitsevaan laivastotukikohtaan pääsi näkemään mainiosti korkealla kulkevalta köysiradalta.
Viikon rantaelämän jälkeen lensimme parin päivän retkelle Saigoniin eli nykyiseen Ho Chi Minh Cityyn. Saigonin kentällä rullatessamme huomio kiintyi yhä jäljellä oleviin lentokoneiden sirpalesuojiin. Sodan aikana Vietkong oli tehnyt sinne satunnaisia hyökkäyksiä, mutta kenttää alettiin pommittaa laajemmin 29.4.1975 klo 04.00 kranaatein ja raketein USA:n jo alettua evakuoimaan omia joukkojaan ja etelä-vietnamilaisia Saigonista ja Vietnamista vetäytyessään.
Kaupunkiin saavuttuamme oli ensimmäinen kohteemme USA:n suurlähetystö. Voin sanoa, että liikutuin – sillä mielessäni pyörivät uutiskuvat ja -filmit 30.4.1975 tapahtuneesta lähetystön evakuoinnista – hätääntyneitä, epätoivoisia ihmisiä lähetystön porteilla, aidoilla, jalkakäytävillä, kaduilla, ja etenkin roikkumassa helikopterin jalaksista ja – putoamassa maahan viimeisen kopterin noustessa lähetystön katolta.
Saigonissa, kuten myös muualla maassa, näytti olevan paljon sotamuseoita, tankkeja ja muuta sotahistoriallisesti nähtävää. Joistakin niistä löytyy myös Suomi yhteyksiä. Tunnetuin Vietnamin sotaa osaa ottanut suomalainen on USA:n joukkoihin kuulunut Lauri Törni/Larry Thorne, mutta muitakin oli – myös vastapuolella.
Jatkoimme Ilmestyskirja Nyt -hengessä pikaveneillä Saigon -jokea myöden Cu Chi:hin. Matkaa tuonne 250 kilometriseen luolakompleksiin oli 60 km, tunti pikaveneellä, autolla 2-3 tuntia. Jokivarret molemmin puolin olivat yhtä suurta rakennustyömaata. Omakotitaloja, hotelleja, ravintoloita, sairaaloita, telakoita, tehtaita, maatiloja.
Cu Chi on todellinen sotateemapuisto autenttisessa ympäristössä. Siellä havainnollistetaan audiovisuaalisin keinoin, vahanukein ja elävin esimerkein, mitenkä luolastot ovat rakennettu ja minkälaista elämä ja sotiminen luolissa on ollut. Vierailijat pääsevät opastettuna tutustumaan tunnelirottana olemiseen (amerikkalaisten nimitys luolasodankäyntiin koulutetuille sotilailleen). Nämä vierailuluolat ovat avarrettu länsimaalaisten kokoisiksi ja vuorattu betonilla. Varoitukset merkitsemättömiin luoliin lähtemisestä menivät varmasti perille, sillä ensimmäisenä ”rastina” esitellyt erilaiset luoliin rakennetut ansat häilyivät pelottavasti alitajunnassa.
Illaksi ja yöksi palasimme Saigoniin, mistä jatkoimme seuraavana aamuna My Tho:hon ja Mekong -joelle. Ajoimme jokilaivalla tutustumaan paikallisiin käsityöläistuotantoihin. Palasimme illalla Saigonin kautta lentokentälle ja takaisin Phu Quocille.
Jokimatkoista jäi mieleen niiden avoviemärimäisyys. Ellei roskia kipata siellä suoraan jokeen, ne päätyvät sinne tulvien seurauksena ja edelleen mereen.
Yhteiskuntajärjestelmä
Maassa on kommunistinen yksipuoluejärjestelmä, mitä ylläpidetään ”kansan kapitalismilla”. Vietnamin kansantuoton kasvu on tällä hetkellä Aasian nopeimpia. Ihmiset ovat ahkeria, luotettavia, oman arvonsa tuntevia ja yrittelijäitä. Pääteiden ja katujen varsilla lähes jokaisessa talossa on jonkinlaista yritystoimintaa. Kansalaisten matkustaminen on rajoitettu vain Aasian liiton maihin, edellytyksenä siihenkin on esitettävä työtodistus olemassa olevasta työpaikasta matkustuslupineen, siitä tulee ilmetä myös se, että työpaikka on vielä olemassa hänen matkalta palattuaankin. Kiinteistövero lasketaan maapinta-alan mukaan, siksi pikkutaloissakin saattaa olla useita kerroksia.
Maassa on uskonnon vapaus, suurin osa kansasta on Buddhalaisia, mikä on enemmän elämän tapa, kuin uskonto. Loput jakaantuvat kristittyjen, islamin- ja muiden uskontojen kanssa. On kunnia asia tulla haudatuksi omalle maalle, niinpä jopa omakotitalojen etupihoilla näkyy sarkofageja. Sosiaaliturva ja muu toimeentulo töineen puuttuvat entisiltä Etelä-Vietnamin joukkoihin kuuluneilta, virkamiehinä työskennelleiltä, heidän jälkeläisiltään ja USA:laisten jälkeläisiltä. Tämän vuoksi he joutuvat kaupustelemaan ja kerjäämään elantonsa turisteilta. Siellä, täällä näkyvät slummit ja röttelötalot ovat näiden ihmisten asumuksia. Muu väestön osa nauttii sosiaaliturvasta ja kasvun tuomasta hyvinvoinnista.
Muuta huomioitavaa
– Juhliminen: Vietnamilaiset osaavat juhlia ja sen he tekevät kovaäänisesti. Matkamme aikana pelattiin Aasian maiden jalkapallomestaruudesta, minkä Vietnam voitti. Juhliminen alkoi välittömästi ja sitä jatkui aamukuuteen.
– Kielitaito: Englannin kielellä tulee kohtuullisesti toimeen ainakin turistikohteissa.
– Liikenne: Liikennesäännöt liikennevaloineen ovat pelkkää teoriaa, käytäntö jotain muuta. Kukaan ei kunnioita punaisia valoja! Katua, tai tietä ylittäessä on kuljettava hitaasti ja päättäväisesti, jolloin autoilijat ja mopoilijat osaavat ennakoida liikkeen, ryntäilijä jää varmasti alle. Autot ovat kalliita ja korkeasti verotettuja. Tietullit ja ruuhkaiset tiet 60 km/h nopeuksineen rajoittavat tehokkaasti autokannan kasvua.
Mopot: Maassa on 49 miljoonaa asukasta, joista muutama miljoona on jo hankkinut mopon, joista muutama miljoona tulee hankkimaan mopon ja loput miljoonat haaveilevat hankkivansa mopon. Käytettyjä mopoja ja moottoripyöriä tuodaan Japanista. Hondia, Kawasakia ja Yamahia, mutta arvostetuin malli on Vespa.
Käytettynäkin näiden hinta on suurempi, kuin vaikkapa hotellisiivoojan vuosipalkka.
– Monsuunikausi: Etelässä sadekausi on toukokuu-marraskuu, keskiosissa syys-helmikuu ja pohjoisessa marras-joulukuu. Maa on pituudeltaan kaksi kertaa Suomen mittainen.
– Raha: VND Vietnamin dongi 1€=25.800 dongia, joten miljoona dongia on 38,72€
– Rokotukset: Vähintään hepatiitti A- ja B-, sekä jäykkäkouristusrokotukset, hyönteisten pistoilta kannattaa suojautua malarian vuoksi, samoin muita vaarallisia eläimiä riittää. Monsuunikauden aikana myös meduusoja on enemmän.
– Ruoka: Aasialaisen ja ranskalaisen keittiön sekoitus, hyvää, raikasta ja tuoretta. Toriruokia, etenkin meren eläviä kannattaa välttää. Ranskalaisen keittiön myötä myös viini kuuluu ruokapöytään, muista ympärysmaista poiketen.
– Sähköt: maasta 90 % on sähköistetty, kuitenkin sähkökatkoja esiintyy paljon. Hotellit ja ihmiset ovat varautuneet niitä varten aggregaatein. Kylmäketjua siellä ei tunneta, joten ruoka syödään tuoreena. Tämä tarkoittaa, että siellä on syötävä silloin, kun paikallisetkin syövät!
– Tuliaiset: Alueen pippuri, kahvi, tee ja kookostuotteet ovat maailman parhaita. Kellot, kengät ja vaatteet ovat yleensä halpoja piraattituotteita. Helmikoruja, tauluja, mattoja, käsityöt ovat korkealaatuisia. Militariaa, joista tosin osa voi olla uus´tuotantoa, sotajeeppejä ja muuta sota-ajoneuvokalustoa löytyy vielä helposti.
Teksti ja kuvat Kai Kaistila
Isossakyrössä harjoiteltiin kunniatehtäviin
Isonkyrön reserviläiset ja reserviupseerit pitivät ”ylimääräiset kertausharjoitukset” mm. lippuvartion ja seppelpartion toiminnasta juhlapäivinä Isonkyrön kirkossa ja sankarihautausmaalla. Pääkouluttajana toimi Isonkyrön upseerikerhon kapteeni evp Erkki Hölsö. Noin puolentoista tunnin aikana käsiteltiin puolustusvoimien yleisen palvelusohjesäännön pohjalta oikeanlaista varustusta ja käyttäytymistä eri tilaisuuksissa ja soviteltiin askelmerkkejä omiin toimintaympäristöihimme. Harjoituksen pohjalta laaditaan kirjalliset toimintaohjeet komentoineen lippu- ja kunniavartiossa oleville, jolloin uusien osallistujien perehdyttäminenkin sujuu helpommin.
Näihin kunniatehtäviin pääsee osallistumaan säännöllisesti vuosittain, mutta harvakseltaan, joten voimme suositella muillekin yhteisiä harjoituksia, ettei tarvitse juhlissa yleisön seuratessa koheltaa.
Kurssikoe pidetään parin viikon päästä kaatuneiden muistopäivänä kirkonmenojen yhteydessä 19.5.2019 Isonkyrön pääkirkolla klo 10.
Tervetuloa seuraamaan!
Teksti ja kuvat
Antti Iivari
Isonkyrön Reserviupseerikerho ry
Eteläpohjalaiset menestyivät mestaruuskisoissa
Ampumasuunnistuksen Reserviläisliiton mestaruuskisat suunnistettiin loistavassa kevätsäässä Loimaan Reserviläisten järjestämänä 27.4. Oripään ampumahiihtostadionilla.
Etelä-Pohjanmaan reserviläisiä osallistui aamupäivän pariviestiin kaksi joukkuetta.
Miesten Yleisessä sarjassa juoksivat Juha-Matti Huhtanen ja Antti Iivari voittaen viestin ylivoimaisesti yli 10min marginaalilla.
Miesten 120v sarjassa Ilpo Toikkanen ja Esa Kangasmäki voittivat myös sarjansa niukasti 30 sekunnin marginaalilla.
Iltapäivällä pienen huilaustauon jälkeen aloitettiin henkilökohtainen kisa, johon osallistuivat samat miehet, sillä muutoksella, että Juha-Matti Huhtasen tilalle tuli hänen isänsä Esa Huhtanen Juha-Matin lähdettyä Ruotsin puolelle kisoihin.
Yleisessä Antti Iivari oli ylivoimainen ykkönen. Loput edustajat olivatkin samassa 60v sarjassa, jonka voitti Ilpo Toikkanen, toiseksi tuli Esa Kangasmäki ja Esa Huhtanen oli viides.
Kiitokset ensiluokkaisista kilpailujen järjestelyistä Loimaan Reserviläisille.
Tarkemmat kilpailutulokset löytyvät alla olevista linkeistä:
RESUL Ampumasuunnistus 2019 – Tulokset (henkilökohtainen)
RESUL Ampumasuunnistus 2019 – Tulokset (parisprintti)
Esa Kangasmäki
Kauhajoen Reserviläiset ry
