Pohjanmaan maakuntien reserviläiset on sen verran raakaa porukkaa, että neuvoa on syytä kysyä ennen kuin tänne tulee esittämään asiaansa. Ja me ollaan aina tosisnamma.
On fakta, että puolustusvoimat on paksulla punaisella tussilla yliviivannut kustannuksia myös meidän kolmen maakunnan alueelta (Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa) jo useita vuosi kymmeniä. Perinteinen reserviläistoiminta on kuitenkin alueella ollut vakaalla pohjalla ja asiaa ei ole mitään syytä epäillä. Mutta onko valtio ratsastanut pohjalaisten päättäväisyydellä jo liikaa ja luottanut säästöissään siihen, että alueellamme on riittävästi jääräpäisyyttä ja puukkotehtaita?
Elämme aikaa, jossa turvallisuus, varautumis- ja elektronisiin häiriöasioihin halutaan panostaa. On yllättävää, että kaikki ihmiset eivät tiedä mitä tehdä, jos seinästä ei tule sähköä tai joku muu mullistus kohtaa maatamme.
Tältä pohjalta katsoen Suomen reserviläisjärjestöt ovat varautumisen avaintoimijoita, jolle valtiovallan tulee antaa sille kuuluva arvo. Olemme varusmiespalveluksen jälkeen se järjestö, missä reserviläiset voivat kääntyä harrastamaan ja syventämään palveluksessa opittuja taitojaan. Uskon, että tulevaisuudessa useampien reserviläisen päässä liikkuu halu omaehtoisesti ylläpitää ja kohottaa maasto- ja ampumataitojaan sekä maanpuolustustahtoaan hyvässä seurassa.
Miten aktivoida reserviläisiä yhdistystoimintaan, erilaisille kursseille ylläpitämään mm. armeijassa opittuja taitojaan ja miten hankkia uusia jäseniä? – Reserviläistoiminta järjestöissä on vapaaehtoista ja palkatonta. Toimintaan osallistuja osallistuu omien voimavarojen, osaamisen ja aikataulun mukaan. Tämä aiheuttaa sen, että järjestettävän toiminnan tulee palvella suurelta osin osallistujan haluja. Toimintaa pitää löytyä riittävän läheltä reserviläisiä. Vapaaehtoistoiminnasta tulee saada jotain hyötyä, esimerkiksi tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja saa uutta seuraa, kokee elämän onnistumista, iloa ja hyvää oloa, löytää mielekästä tekemistä, saa merkitystä elämään, uusia ajatuksia ja voi oppia uutta. Joskus toiminta voi olla jopa kaikkea tätä.
Yhdistyksen toimintaan mukaan pääsy vaatii pienen ponnistuksen. Toiset ottavat selvää, mitä oman alueen yhdistys tekee. Jotkut hoitavat tämän vaiheen etsimällä tietoa verkosta ja sosiaalisen median kanavista, paikallislehdistä ja yhdistyksien jäseniltä. Tosi rohkeat menevät tarkistamaan tilanteen yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin ja osallistuvat.
Aktiivista otetta kaikilta – jokainen tyylillään.
Heikki Tarkkanen
Liittohallituksen jäsen
