Kesälomakauden jälkeen odotetuin hetki oli käsillä. Reservin väkevimmät hiovat sotakirveitään omissa kammioissaan. Osa porukasta maisemoi tonttia nostelemalla puolen kuution kiviä penkereiltä, muutamien keskittyessä loman jälkeisen painonsa alasvetoon, jotta punnituksen koittaessa kilpailuaamuna sattuisi kohdilleen suunniteltu sarja.
Reservin vahvimmat miehet ja naiset saapuivat elokuisena aamuna Ylihärmään ”tasaaselle” mittelemään kirkkaimmasta kruunusta. Voimailulajit ovat viime vuosina saavuttaneet kansan keskuudessa suuren suosion ja myös reservin vahvimman tittelistä kisattiin jo neljännen kerran.
Vuoden 2023 suomenmestaruudesta saapui taistelemaan viisi vahvaa naista ja viisitoista väkevää miestä. Kaukaisin kilpailija saapui aina Rovaniemeltä saakka. Oli ilahduttavaa huomata, että kilpailijajakauma kattoi hienosti koko maan. Kisapaikkana toimi tuttuun tapaan Ylihärmän Anssin Jussin Areenan piha-alue, jonka maanpuolustusmyönteinen Härmän Kylpylä on luovuttanut vuosittain veloituksetta Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien käyttöön.
Anssin Jussin Areenan miljöö on kilpailun järjestämiseksi mitä mainioin. Kilpailupaikan välittömästä läheisyydestä Härmän Kylpylästä löytyy majoitustilat maittavine ruokineen kilpailijoille ja huolto- / kannustusjoukoille. Lisäksi kilpailualueen ympäristö vihreine hyvin hoidettuine nurmikenttineen on esteettisesti hyvin kaunis. ”Ei silimä pökkää mihinkään”, kuten Etelä-Pohjanmaalla sanotahan.
Kilpailunjohtajan stressikäyrää loivensi hiukan säämeditaatiokeskus Forecan lupaus hienosta säästä. Vahvin Reserviläinen – kilpailut on käyty vuosittain vaihtelevissa olosuhteissa. Joskus sataa ja joskus paistaa. Tällä kertaa sattui suorastaan paahtavaa hellettä koko kilpailujen ajaksi. Niinhän sen olla pitääkin. Vahvin Reserviläinen formaatti on luotu simuloimaan taistelijan rasitusta taistelukentällä. Maanpuolustusta suorittaessakaan ei ole mahdollisuutta pitää sadetta tai odottaa että varjo lankeaa.
Huipputiimi
Harva tietää ja vielä harvempi miettii millainen työmäärä kilpailujen järjestelyjen taustalla tehdään. Vahvin – kilpailujen järjestäminen olisi täysi mahdottomuus ilman joka vuosi paikalle saapuvaa huipputiimiä. Kymmenet käsiparit käsittelevät kentälle saapuvaa kalustoa, ennenkö ensimmäistään vetoa, nostoa tai kantoa voidaan suorittaa.
Homma lähtee vuosittain liikkeelle Isonkyrön Asemiesmuseosta lainaksi saaduista tykeistä ja niiden kuljetuksesta. Avainhenkilöt tykkien liikutteluun kentältä lavetin kyytiin Isonkyrön päässä ovat vuosien ajan olleet Erkki Hölsö ja Juha Savinainen sekä apuna väsymätön englanninvahvistus M Ferguson. Kenttätykit eivät liiku kentältä kumipyörillä ilman ammattitaitoista kuljettajaa ja oikeanlaista kalustoa. Jorma Lammi Ylihärmästä on hoitanut tykkikaluston kuljetukset kaikkina vuosina Isostakyröstä Ylihärmään ja takaisin. Olipa yhtenä vuonna Jorma pysähtynyt kylänraitille tykit kyydissä kaupan pihaan, jossa vanhempi naishenkilö oli kauhistellut, jotta onko sota nyt syttynyt kun tykkejä kyydissä viedään. Ankara sota käytiin sinäkin vuonna Ylihärmässä, mutta vain reserviläisten kesken ja vain niin kauan, että voittajat olivat selvillä.
Ylihärmän reserviläisten tehokas tiimi Veli-Matti Keskinen, Timo Hyrsky, Vesa Mehtälä, Esa Vaittinen, Jorma Hautanen, Asko Ojanperä ja Mika Mäki ovat Anssin Jussin Areenalla odottamassa lavetilla saapuvia tykkejä. Tykit otetaan lavetin kyydistä käsipelillä Ylihärmän päässä. Kenttätykkien ”elopainot” kun ovat 1080kg ja 1910kg, niin tiiminkään ei tarvitse sinä iltana mennä enää erikseen kuntosalille. Sama ruljanssi toistuu myös kilpailujen jälkeen päinvastaisessa järjestyksessä.
Kilpailukenttää rakennetaan edellisenä iltana myöhälle. Pieniä nyansseja hiotaan paikalleen, ettei seuraavana aamuna tulisi se kuuluisa kiire. Varsinaisena kilpailuaamuna kentällä käy hienoinen kuhina, kun määrältään pienehkö, mutta sitäkin tehokkaampi luottotoimitsijoiden sakki kokoontuu palaveeraamaan päivän epistolaa. Kaikki lähtee turvallisuudesta, niin yleisestä, kuin kilpailijoidenkin sellaisesta. Luottohenkilöt turvallisuuden ytimessä ovat olleet jo vuosien ajan turvallisuuspäällikkö, takavuosien painiässä Erkki Hölsö sekä terveydenhuollon ammattilainen ensiapuvastaava Heli Mäki. Toinen kilpailujen JV – kortillisista Jaakko Pukkinen on siviiliammatiltaan valmiuspäällikkö, joten on sanomattakin selvää, että turvallisuuteen on panostettu henkilöstön osalta. Kilpailujen tuomitsemisesta vastasi jo vuosien ammattitaidolla Tuomas Taivalmaa ja tärkeää kirjurin hommaa hoiti Raimo Rintamäki. Rautaisella ammattitaidolla kilpailijoiden varustamisen hoiti Sari Pirttimäki. Sotilasajoneuvojen kuljettajina toimivat Markus Mäkynen ja Ari Kujanpää. Jokaisen työpanos on kilpailujen läpiviemiseksi äärimmäisen tärkeä.
Taistelukuvaajat kunnian kentällä
Valokuvauksen jaloa taitoa kilpailukentällä harjoitti useimmille reserviläisille tuttu Ressukuvan Pasi Lindroos. Pasi onnistuu aina tuomaan valokuviin karaktääriä ja taidetta samaan aikaan. Tänä vuonna kilpailussa oli myös liikkuvan kuvan ammattilainen paikalla. Oli hieno seurata, kun Muwex Oy:n Miika Soini kulki soljuvasti kilpailijoiden keskuudessa kuin kala vedessä. Mainitut ammattilaiset tekevät työllään kunniaa kilpailulle ja jatkomarkkinointi on laadukasta ja helppoa.
Monipuolisia kilpailijoita
On ilahduttavaa huomata, että eksoottisilla voimailulajeilla on vuodesta toiseen vankka kannattajakuntansa. Reservin voimaa saapui mittauttamaan tänä vuonna sekä aikaisempien vuosien kilpailuista tuttuja kasvoja, että uusia tuttavuuksia. Kilpailijoiden kanssa syntyy vahva yhteys heti aamun ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien, joka kantaa tukien suoritusten aikana aina palkintojen jakoon saakka. Luottamus järjestäjän ja kilpailijoiden välillä ansaitaan huolehtimalla kilpailijoiden turvallisuudesta ja hyvinvoinnista koko päivän ajan.
Juontaja Mika Peltoniemi on tuttu kiinnitys jokaisessa kilpailussa. Peltoniemi tunnetaan erityisesti humoristisesta tyylistään kommentoida kilpailun kulkua, mutta myös siitä, että hän eläytyy kilpailijan tähtihetkeen suorituksen aikana 110 %:sti. Perinteeksi on muodostunut käytäntö esitellä jokainen kilpailija etukäteen yleisölle ennen varsinaisen kilpailun käynnistymistä. Kilpailijoiden taustat erilaisten harrastusten ja mahdollisten aikaisempien kilpailumenestyksien suhteen ovat hyvinkin erilaisia. Siitä huolimatta kokemus on opettanut, että kilpailijoiden harrastuneisuuden tai kilpamenestyksen perusteella voittajaa ei pysty ennustamaan. Kyseisen kilpailupäivän kunto ja suoritukset tekevät voittajan. Avainsanat menestymisen tielle ovat tahto, sitkeys ja voima.
Ei tuumaakaan tappelematta
Kilpailujärjestyksen arvonnan jälkeen käynnistyvät varsinaiset suoritteet. Kilpailut viedään aikaisempien vuosien tavoin arvotussa kilpailujärjestyksessä koko kilpailun ajan siten, että naisten kevyimmästä sarjasta aloitetaan ja sitten siitä painoluokissa ylöspäin soljuvasti. Miesten kohdalla sama homma, ensin kevyet miehet, keskisarja ja lopuksi ladonoven kokoiset. Kilpailut aloitetaan sotilasajoneuvon vedosta.
Naisilla on vastassa 1800kg:n painoinen lisäpainoilla lastattu avo-jeeppi. Viime vuonna kyseinen jeeppi liikkui niin vikkelään, että kyseisestä lajista muodostui nopeuskilpailu voimakilpailun sijaan. Naisten kädet kävivät kuin kärpän pyytäjiltä. Kilpailunjohtaja oli siis tänä vuonna suorastaan pakotettu tekemään jeeppiin ”hiukan” jarruremonttia ennen kilpailua. Takajarrujen snadisti laahatessa saatiin nopeuskilpailu muutettua jälleen voimakilpailuksi, joskin vetoloossissa tuskaisissa tunnelmissa olevien leidien katseet olivat niin murhaavia, että entisen pugilistin harkinta kehotti pitämään pään pois lyöntietäisyydeltä. Lisätty vetovastus oli kuitenkin kaikille kilpailijoille tasapuolinen ja eroa alkoi syntymään. Viidestä naisesta ainoastaan kaksi veti ns. Full Pullin eli 20 metrin täyden matkan, jolle mitattiin myös aika. Suorituksen jäädessä hiukan vajaaksi vedetty matka mitattiin vetoauton pyörän keskelle lähtöpisteestä.
Myös miesten 5500kg painoinen maastokuorma-auto eli Proto-Sisu kuului olevan tahmeampi kuin viime vuonna. Useammasta suusta kuultuna viimeiset metrit olivat fyysistä murhaa ja aikaisemman vuoden tulokset tippuivat monilla noin 10 sekuntia. Proton jarruihin ei ollut kajottu, vaan tämä selittyy sillä, että autojen vetopaikka oli noin 5 metriä eri kohdassa kuin aikaisemmin. Ei siis mitenkään harkittua jäynää järjestäjän toimesta, vaan puhtaasti kohtalon ivaa ja rouva fortunan aiheuttama sattumus tällä kertaa.
Tykkilöit hyö nostelivat
Toisena lajina oli kummankin sukupuolen edustajien selvitettävänä kenttätykkien lisäpainoilla kuormattujen tykin lavettien toistonosto. Aikaa oli minuutti ja tehtävänä nostaa kilpailijan sivulle sijoitettujen kottikärryistä tuttujen kahvojen tapaan taakka maasta ylös selkä suorana kyykkyyn ylös. Viehättävämmän sukupuolen kohtalona oli nostaa naisten keskisarjassa 100kg painoista lavettia ja hieman raskaammassa sarjassa 110kg taakkaa. Uroksilla vastaavat nostettavat taakat jakautuivat siten, että kevyessä sarjassa kolisteltiin 140kg kuormaa, keskisarjassa 160kg ja kaikkein isoimpien setien sarjassa taakkaa oli kuormattuna aisalle peräti 180kg verran. Kaikki kilpailijat suoriutuivat erinomaisesti tykkirastista ja Ressukuvan Pasi Lindroosiin taidokkaasti ottamasta todistusaineistosta voidaan päätellä tehtävän aiheuttavan myös kasvojen lihaksiin vääntelyä.
Pahamaineinen taistelijan pyörä
Viimeisenä lajina oli edellisvuoden tapaan turhia luuloja pois ottava vesikanisterien kanto päättymättömällä asfalttikentällä. Moni kuvittelee, että eihän kanisterien kanto ole paha, mutta voin vakuuttaa, että kyllä se aika paha on paahtavassa helteessä viimeisenä lajina. Varsinkin, kun jokaiselta kilpailijalta tuppaa jäämään pala kämmenten nahkaa kahvoihin. Jalat ja kädet on jo tuossa kohtaa kilpailua hapotettu eli kyseessä on pitkälti taistelutahdon mittaus. Kipua pitää sietää erityisen hyvin menestyäkseen viimeisessä koitoksessa. Naiset kantavat taistelijan pyörässä kehää 50kg taakka käsissään kaikissa sarjoissa ja miehien kohtaloksi koituu puolestaan 100kg taakka.
Kilpailunjohtajan synkän mielikuvituksen tuote on luotu simuloimaan kovan SA:n eli sodan ajan tarpeita kantaa taakkoja taistelutilanteessa, oli sitten kyseessä vesikannut, polttoaine, ammukset tai vaikka haavoittunut taistelukaveri, niin aina kannetaan. Allekirjoittaneen arvio lajista sitä kehittäessä oli, että jos 100 metriä joku kantaa, niin on todella kova suoritus. Miehissä nähtiin ”satasen kerhoon” liittymisiä useampiakin ja naisissakin yksi. Arvostan!
Suomenmestarien on helppo hymyillä
Taistelu on käyty ja mestarit on selvillä. Vahvin Reserviläinen SM –kilpailussa kirkkaimman kruunun nappasivat:
1. Heidi Reijo, Lahden Reserviläiset – Naiset (-75kg)
1. Anni Jaatinen, Revonlahden Reserviläiset – Naiset (+75kg)
1. Frank Hagström, Kokkolan Reserviläiset – Miehet (-80kg)
1. Petteri Mäntymaa, Akateeminen Maanpuolustusyhdistys – Miehet (-100kg)
1. Henri Taussi, Kirkkonummen Reserviupseerikerho – Miehet (+100kg)
Muiden hienosti suoriutuneiden kilpailijoiden sijoitukset ja lajikohtaiset tulokset löydät:
Tulokset VAHRES2023 NAISET
Tulokset VAHRES2023 MIEHET
Puolustusvoimat vahvasti mukana
Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Pasi Heinua oli mukana seuraamassa kisoja koko noin neljä tuntia kestävien kilpailujen ajan. Oli erityisen hienoa huomata, että Puolustusvoimat arvostavat kilpailujamme kannustamalla avauspuheessaan kilpailijat matkaan, seuraamalla kilpailuja ja lopuksi käden puristuksin onnitellen. Puolustusvoimien tärkein resurssi ovat reserviläiset ja olen täysin vakuuttunut siitä, että everstiluutnantti Heinua myöhäili tyytyväisenä nähdessään reservimme läpileikkauksen olevan vahvaa ja periksiantamatonta. Suuret kiitokset Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö evl Pasi Heinualle hienosta suhtautumisesta reserviläisten kenttäkelpoisuuden ylläpitämiseen ja edistämiseen tähtäävän Vahvin Reserviläinen – kilpailun suhteen.
MPK vahva tukija
Pohjanmaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksestä saatiin jälleen vahvaa tulitukea kilpailijoiden varustamiseen. Yhteistyö on aina saumatonta ja laadukasta. Paljon puhuvaa on se, että varusteet toimitettiin aamulla kilpailukentälle minuutin tarkkuudella. Minuutin tarkkuutta ei varsinaisesti vaadita, mutta kertoo kyseisen järjestön asioiden hoidosta selvää kieltä. Suuret kiitokset Pohjanmaan MPK:n materiaalipäällikkö Ismo Ojalalle kellosepän tarkkuudella keräämistä varusteista tilauksen mukaisesti. Suuret kiitokset myös Simo Rosenbergille varusteiden toimittamisesta kilpailukentälle. Kiitokset lähetän myös Pohjanmaan MPK:n piiripäällikkö Jani Pikkaraiselle saapumisesta paikalle esittelemään MPK:n toimintaa.
Sotilaskotiyhdistys
Kiitos Kauhavan sotilaskotiyhdistykselle, jonka teltalla munkkikahvia juodessa palautui varmasti monelle varusmiesajat lämpimästi mieleen.
Kylpylä mahdollistaja
Suuret kiitokset vuosien hyvästä yhteistyöstä Härmän Kylpylälle ja erityisesti markkinointipäällikkö Emilia Alasaarelle myötämielisestä suhtautumisesta kilpailua kohtaan.
Maanpuolustusmyönteiset sponsorit
Vahvin Reserviläinen –kilpailujen järjestäminen ei olisi mahdollista ilman maanpuolustusmyönteisten yrittäjien tukea. Suuret kiitokset kilpailuja tukemassa olleille tahoille:
Ahaa-mainos Oy, Seinäjoki
Ala-Honkola Oy, Kuortane
Hinaus ja Tuuppaus Oy, Seinäjoki
Härmän Kylpylä Oy, Ylihärmä
Isonkyrön Asemiesmuseo, Isokyrö
JMH-varaosat Oy, Kuortane
Kauhavan Kaupunki, Kauhava
Klapipaikka, Seinäjoki
Kolarityöt Peräkangas Ky, Kuortane
Kujanpään Korjaamo Ay, Ylihärmä
Kultaseppä Hanhiniemi Oy, Seinäjoki
Kuortaneen Kone ja Tarvike Oy, Kuortane
Lakeuden Maanpuolustajain Tuki Ry, Seinäjoki
LähiTapiola Etelä-Pohjanmaa, Seinäjoki
Maatalousyhtymä Jorma Lammi, Ylihärmä
Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys Ry, Seinäjoki
♦ ♦ ♦
Lisäksi toivon, että hienosti taistelleiden ja kovan panoksen kilpailuihin antaneiden kilpailijoiden kotiyhdistykset muistavat näitä taistelijoita jollain tapaa. He ovat ansainneet kaiken mahdollisen kunnian kovalla työllään ja periksiantamattomuudellaan. Täytyy muistaa, että hyväkuntoinen motivoitunut reservi on maamme maanpuolustuksen selkäranka.
Suurella ylpeydellä tyytyväisenä onnistuneista kisoista kirjoitteli Vahvin Reserviläinen -konseptin ”isä”
Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit
