Seinäjoen Rakuunapuiston Rakuunakivellä järjestettiin pienimuotoinen muistotilaisuus itsenäisen Suomen vanhimman joukko-osaston, Uudenmaan Rakuunarykmentin perustamisen uudelleen nousun muistoksi paljastetun muistokiven äärellä torstaina 27. helmikuuta.
Tilaisuuden järjestivät Rakuunakillan Etelä-Pohjanmaan Eskadroona sekä Seinäjoen Sotilaspiirin kilta. Erinomaisen puheen tilaisuudessa piti killan sihteeri Marko Pänkälä. Seppeleenlaskusta sekä juonnosta vastasi Etelä-Pohjanmaan Eskadroona.
♦ ♦ ♦
Marko Pänkälän puhe rakuunakivellä 27.2.2025:
Hyvää ratsaille nousun 107 vuotista vuosipäivää
Suomen Suuriruhtinaskunnassa yleinen turvallisuus romahti kesällä 1917 Venäjän rauhattomuuksien seurauksena. Syyskuussa senaatti antoi everstiluutnantti Bruno Jalanderille valtakirjan 200 miehen vahvuisen ratsastavan poliisikomennuskunnan perustamiseen järjestyksen ylläpitämistä varten. Osaston toiminta-alue kattoi koko Suomen ja se käynnistettiin kaikessa hiljaisuudessa niin sanotun ratsastavan poliisikomennuskunnan koulutuksen. Koulutus sijaitsi Porvoosta noin viiden kilometrin päässä Saksanniemen kartanossa.
Suomalainen vasemmisto ei hyväksynyt poliisien kouluttamista ja Porvooseen lähetettiin Helsingistä Vilhelm Nikanderin johdolla 350 venäläistä ja heidän aseistamaansa punakaartilaista, jotka hyökkäsivät 17. marraskuuta Saksanniemeen. Siellä koulutettavilla ei ollut kunnon aseistusta ja he joutuivat pakenemaan. Heistä osa joutui venäläisten ja punakaartien pidättämiksi, mutta osa pääsi siirtymään Pohjanmaalle, jossa joukko koottiin uudelleen joulukuussa 1917 Lappajärven Hyytiälän kylään.
Siirrossa lipusto menetti hevosiaan niin, että vain 70 niistä saapui Lappajärvelle. Pohjanmaalla oppilaat tultiin majoittamaan paikkakunnalla taloihin, jossa vieraanvaraisuus kukoisti. Rykmentin pääasia oli värvätä joukkoihinsa lisää miehistöä ja se ei ollut vaikeaa koska innokkaita ja seikkailunhaluisia pohjalaisia löytyikin helponlaisesti perustettaviin joukkoihin. Tämän johdosta, oli mahdollisuus valita paras miesaines rykmenttiin.
Kuva: Timo Sysilampi
Lappajärven Ratsukoulusta käytettiin Mannerheimin käskyssä nimeä Ahrenbergin lipusto. Taistelujen edetessä Seinäjoelle keskitetyistä joukoista alettiin käyttää nimitystä Seinäjoen linnaväki. Sen komentajaksi määrättiin ratsumestari Gaston Ahrenberg. 25. helmikuuta 1918 komennettiin palauttamaan myös Vilppulan rintamalle komennetut miehet Seinäjoelle, jossa ratsuväen joukot järjestettäisiin uudelleen.
Sotatoimien alettua Pohjanmaalla venäläisiltä vallatut sotasaalishevoset lisäsivät lipuston hevosmäärää, joskin vallatut hevoset olivat huonosti kengitettyjä ja eivätkä heti valmiita palvelukseen. Järjestyslipustoa johtanut ratsumestari Ahrenberg esitti 26. helmikuuta kenraali Mannerheimille, että Järjestyslipuston nimi muutetaan sotilaallisemmaksi nimeksi, koska joukko oli jo menettänyt alkuperäisen poliisimaisen luonteensa.
Hän esitti uudeksi nimeksi Uudenmaan rakuunarykmenttiä osaston alkuperäisen synty- ja perustamispaikan mukaisesti. Asia ratkaistiin nopeasti ja niinpä kenraali Paul von Gerich tiedotti, että entinen Järjestyslipusto oli 27. helmikuuta merkitty senaatin valkoisen armeijan vahvuusluetteloihin uudella nimellä Uudenmaan Rakuunarykmentti. Mikäli Mannerheim ei olisi hyväksynyt rykmentti -nimitystä joukon pienen koon vuoksi, oli toisena nimivaihtoehtona ”Uudenmaan ratsumiehet”.
Rykmentin järjestämisessä käytettiin komentajansa tekemää suunnitelmaa, joka pohjautui venäläiseen harjoitusohjesääntöön. Vaatetuskin saatiin rykmentin komentajan suunnittelemana. Ylipäällikkö Mannerheimin päämaja sijaitsi Seinäjoella tammi-maaliskuussa ja rykmentti nousi ratsaille tällä paikalla 27. helmikuuta Mannerheimin käskystä 107 vuotta sitten, Rykmentin ollessa koossa 625 miehen vahvuisena.
Uudenmaan Rakuunarykmentti siirrettiin 5.–6. maaliskuuta Seinäjoelta Jyväskylään. Sieltä se siirrettiin rintamalle 9. maaliskuuta ja liikkeelle lähtien se osallistui taisteluihin mm. Länkipohjassa, Orivedellä sekä Tampereella. Tampere antautui 6. huhtikuuta ja Lempäälässä taistelut jatkuivat vielä 25. huhtikuuta saakka punaisten vetäytymiseen. Jyväskylään perustettiinkin Uudenmaan Rakuunarykmentin kaksi täydennyseskadroonaa ja avustamaan taisteluja Savon rintamalla.
Huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa 5. eskadroona eteni Heinolasta Hollolan Jalkarantaan, jossa se yhtyi 6. eskadroonaan. Sisällissodan aseelliset taistelut päättyivät toukokuussa 1918 ja Lahdessa eskadroonan miehiä käytettiin lähimetsien haravointiin ja hevosten kokoamiseen. Täydennyseskadroonat viipyivät Jalkarannassa heinäkuun puoliväliin saakka, jolloin ne lakkautettiin kokonaan.
Rakuunoiden juuret ovat syvällä Suomen historiassa, sotilaallisien taitojen, kurinalaisen asenteiden sekä kovan koulutuksen yhdistelmänä voidaankin puhua läpi Suomen historian sotilasjoukon selkärangasta, jota aikanaan korosti myös nimikkorykmentistään sotamarsalkka Mannerheim. Suuret sotataidon johtajat ovat ylpeänä johtaneet joukkojaan mm. Adolf Ehrnrooth ja monet muut sotilasjohtajat. Heillä on ollut erittäin suuri kunnioitus työtoveriaan, Suomen hevosta kohtaan kaikissa Suomen sodissa.
Hyvää ja juhlallista juhlapäivää tärkeän perinteen vaalijoille!