Kuka: Vesa Kuusisto
Sotilasarvo: Ylikersantti (res)
Syntymäpaikka: Kerava
Asuinpaikka: Seinäjoki
Koulutukset:
Elektroniikka-asentaja 1983, Sähköautomaatioteknikko 1996, useita työhön liittyviä kursseja Suomessa, Saksassa ja Italiassa.
Työura: Vaasan Läänin Puhelin, puhelinasentaja 1983-1996, Unifil 1987-1988 tiedustelujoukkue ja 1991-1992 viestijoukkue, Finn-Power Oy laserhuoltospesialisti, huoltokoordinaattori 1996 – jatkuu.
Perhesuhteet: Sinkku, tyttäret 1997 ja 1998
Harrastukset: Golf, kuntosali, ammunta, reserviläis- ja rauhanturvatoiminta, kalastus, live-tapahtumat, sorsastus yhtenä päivänä vuodessa.
Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Tikkakoskelta 1986 keväällä reserviin ja paperit heti YK-joukkoihin. Lähtö Etelä-Libanoniin 04/87 ja siellä päädyin parin mutkan kautta tiedustelujoukkueeseen 9-10:lle. 04/91 sama uusiksi ja nyt viestijoukkueeseen naapuri poselle 9-1:lle. Molemmilla reissuilla rk-ammuntaa oli riittävästi, kun olin ampumavalmennusporukassa. Saldoina pääsy Finnbatin edustusjoukkueeseen ja Unifilin Falling plates -mestaruudet niin ikään molemmilta reissuilta. Firman palveluspistoolia kokeilin kerran, kun 9-1:n edustalla oli rata. Natoraudat kolaji ja taulua ei tarvinnut juuri paikkailla. Jätin Sig Sauerin muille. Siviilissä mulla ei ollut kokemusta kuin haulikoista.
1992 loppuvuodesta oli jo taas hakupaperit alhaalle menossa. Olisin päässyt keväällä 1993 Golanin purkukeikalle. Homma olisi kestänyt vain yhden rotaation, eli 4 kuukautta ja sitten kotia. Jätin tämän väliin ja lähdin Vaasaan tekuun. Tekun jälkeen Finn-Powerille Kauhavalle ja reissuhommiin lasereita rassaamaan. Uusi tehdas on nykyään Seinäjoella ollut jo kuutisen vuotta. Reissuhommat ovat muuttuneet konttorihommiin jo kymmenisen vuotta sitten.
2018 Pohjanmaan rauhanturvaajat ry haki marssijoita riveihinsä Puolustusvoimien 100v lippujuhlaan Seinäjoelle. Hyvän kaverin, nuoruusvuosien naapurin Tommi Tynjälän kanssa päätettiin ilmoittautua. Parissa treenissä käytiin, joissa Ojalan Jari sai meihin piiskattua lopulta ryhtiä ja tahtia useamman kulmamiehen vaihdon jälkeen. Olihan edellisistä marsseista jo kuitenkin noin 30 vuotta. No hyvinhän se meni. Kengät pysyi jalassa ja baretti päässä vaikka kovaa tuulikin.
Seuraavana vuonna aktivoiduttiin MPK:n kursseille. Pistooli- ja kiväärikurssia, PAK-marssia, TRA, ym. enimmäkseen ammuntakursseja pääosin Kauhavalla Alkion Juhanin ja Haanpään Ilkan vetäminä. Todella asiansa osaavia kouluttajia, apukouluttajia ja kurssivääpeleitä. Siellä syntyi hyvä ryhmähenki. Ammunta oli turvallista ja ampumataidon kehitystä oli hieno seurata (myös omaa). Aina oli hyvä ja motivoitunut porukka. Voiko päivää paremmin viettää? Itselleni noita kursseja on kertynyt viidessä vuodessa yli 30. Sanoinkin Junnulle että mun nimen voi pyyhkiä yli, jos kurssille on liikaa tulijoita.
Mukaan mahtui myös Maunulan Hannun SRA- ja taktinen kivääri-kurssi Vaasassa. (lämmin suositus myös Hannun kursseille) Pari vuotta sitten kävin PoP:n järjestämän practical-kurssin. Joka toinen tiistai Seinäjoen Reserviläiset ry järjestää pistooliammuntaa Nurmohallilla. Siellä on tullut käytyä muutama vuosi. Tänä vuonna Pänkälän Marko ja Koskelan Jarmo ovat suostutelleet mut mukaan ampumatoimikuntaan. No ei tarvinnut hirveesti suostutella. Mukavaa hommaa ja jälleen loistava porukka. Viemerön Arin kanssa ollaan hupulaisina vetämässä ammuntoja. Ampumaporukka on melkolailla vakiintunut, mutta mukaan mahtuu uusia harrastajia.
Falling plates -kivääriammunta tuli pari vuotta sitten uudestaan mukaan kuvioihin. Pohjanmaan Rauhanturvaajien Riihiluoman Tapio (ryhmäkaveri 1991-1992 Libanonissa) oli mua porukoihin kysellyt jo pian kotiutumisen jälkeen ja nyt jo suostuin. Tähtäimenä on jokavuotiset rauhanturvaajien falling plates -mestaruuskilpailut heinäkuussa. Tällä porukalla mestaruuksia riittää. Kolmella kolmen hengen joukkueella ollaan osallistuttu nyt parina vuotena Vekaranjärven varuskunnan radalla. Tuloksena mestaruudet yleisessä ja yli 50v-sarjoissa. Yli 50v sarjassa kaksoisvoitto. Kiitos Riihiluoman Tapsa ja Pajalan Heikki kun huolitte taas mukaan voittavaan joukkueeseen. Tärkeintähän ei ole voitto, vaan ylivoimainen voitto…
Melkolailla siis ammuntapainotteista tämä minun osallistuminen. Mukana olen muutamissa yhdistyksissä rivijäsenenä. Esim. Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksessä. Forssin Timo (tuttu jo yläasteen ajoilta) siellä puuhamiehenä ahkerasti järjestää mielenkiintoisia seminaareja ja luentoja, joihin on tullut osallistuttua, jos vaan on kerennyt. Seinäjoen Sotilaspiirin Kilta ry:n jäsenenä olen myös.
Huomautettakoon, että jäsenmaksut näihin yhdistyksiin ovat hyvin nimelliset ja hyvää lukemista tulee samaan hintaan postilaatikkoon. Lähtekää mukaan. Nämä ovat niitä harrastuksia, joilla on tarkoitus!
