Kuka: Aaro Mäki-Jouppila
Sotilasarvo: Vänrikki (res)
Motto: ”Ikänä ei pidä ottaa omaa, eikä toisen elämää liika vakavissansa.”
Syntymäpaikka: Ilmajoki
Asuinpaikka: Lapua
Koulutukset:
– Kone- ja tuotantotekniikan insinööri
– Järjestyksenvalvoja
– Ylioppilas
Työura:
– Polttoleikkaaja, Ferrum Steel Oy
– Tuotantoinsinööri, Ferrum Steel Oy
– Mittausinsinööri, Nammo Lapua Oy
Perhesuhteet: Vaimo ja pari kissiä
Harrastukset:
– Defendo
– Kuntosaliharjoittelu
– Vapaaehtoinen maanpuolustus- ja reserviläistoiminta
– Sovellettu reserviläisammunta
– Vapaaehtoistyö Ukrainan hyväksi / Lion Defence Team
– Moottoripyöräily
Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Maanpuolustushenki on tarttunut vahvasti jo kotikasvatuksessa. Noin viiden vuoden ikäisenä olen jo vetänyt siviilimallisen RK:n liipaisimesta ohjatusti ja kouluttajakoulutuksen käyneen isäukon johdolla. Sotakirjallisuutta luin paljon jo lapsena. Kuuntelin mielelläni nuorena, mitä isäni kertausharjoituksissa oli tapahtunut. Oman iän karttuessa myös ymmärrys isoisoisäni sotataipaleesta, joka alkoi Suojeluskuntalaisena Talvisodasta hänen juuri täytettyään 18 vuotta, oli omiaan kasvattamaan velvollisuuden tunnetta maanpuolustusta kohtaan.
Kutsuntojen aikaan aktiivinen painiura ohjasi hakeutumaan urheilukouluun, mihin en testien jälkeen tullut hyväksytyksi. Jälkeenpäin olen päättänyt, että syy siihen, etten tullut hyväksytyksi johtuu siitä, että osoitin haastatteluissa enemmän mielenkiintoa sotilasuraan, kuin urheilu-uraan.
Eli tammikuussa 2019 suunta kohti Niinisaloa ja huoltokomppaniaa. Kauaa en kuitenkaan päässyt Niinisalosta nauttimaan, vaan tulevaisuuden urahaaveista johtuen otin suunnan kohti Säkylää ja sotilaspoliisikoulutusta. Tähtihetkiä KH-kaudella oli muun muassa sotakoirasta kopin ottaminen. Tavoitteenani varusmiespalveluksessani oli saada alikersantin natsat, mutta niitä en koskaan saanut, vaan pääsin aamuiselle rantalomalle Haminaan neljäksi kuukaudeksi. Tunnetaan myös nimellä reserviupseerikurssi.
RUK:in jälkeen paluu Säkylään ja muutama päivä myöhemmin lähdimme miehistömme loppusotaan saaristoille ja Seinäjoki 19 harjoitukseen kotikonnuille. Muutenkin jo hienosta harjoituksesta muistelen lämmöllä sitä, että Maakuntajoukkojen osia oli majoittunut kanssamme samaan rakennukseen, mukaan lukien isäni, meidän varusmiesten kanssa. Sain muutaman kerran tilaisuuden nauttia maakuntajoukoilta ylijääneitä ruokia. Alunperin reserviläisille tarjottu perunamuusi ja uunimakkara olivat erityisen hyvää verrattuna varusmiehille jaettuihin pussiruokiin. Joku voisi väittää nepotismiksi.
Varusmiespalveluksen jälkeen kävin kerran poliisikoulun testeissä, mutta ainakin omasta mielestäni tulin järkiini ja myöhemmin minusta tuli insinööri. Nykyään töissäni olen osaltani mukana valmistamassa Lapualaisia patruunoita, joita sitten parhaimpina viikonloppuina pääsen itse ampumaan kurkkusalaatit päällä.
Palveluksen jälkeen jäin myös odottamaan kertauskutsua, jota ei koskaan tullut. Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 totesin, että odotus loppuu nyt ja tekeminen alkaa. Kävin SRA-kurssin, aloin käymään MPK-kursseilla ja liityin maakuntajoukkoihin.
Tämä ei kuitenkaan koskaan tuntunut riittävän niin Euroopan pelastamiseksi, kuin oman mielenrauhankaan tyynnyttämiseksi. Isäni käytyä Ukrainassa koulutus- ja avustusreissulla Lion Defence Teamin lipun alla, herätti tällainen auttamisen muoto myös oman vakavan mielenkiintoni. Koulujen ollessa vielä kesken Ukrainan konkreettinen auttaminen jäi kuitenkin lahjoituksien tasolle.
Lion Defence Team on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka toimittaa koulutus- materiaalitukea Ukrainaan. Reserviläiset jakavat kertynyttä osaamistaan korvauksetta ja omalla vapaa-ajallaan. Yhdistyksen toiminnan mahdollistavat yksityiset tukijat, sekä lahjoituksia tekevät kaupalliset yritykset.
Kuitenkin alkuvuodesta 2024 sain tilaisuuden liittyä Lion Defence Teamiin, ja ensimmäinen avustus- ja koulutusreissuni oli saman vuoden kesällä Länsi-Ukrainassa. Reissulta mielenrauha alkoikin sitten löytyä. Toisen kerran kävin kuluvan vuoden helmikuussa samassa paikassa. Ukrainalaisten arvostus toimintaamme kohtaan näkyy muun muasssa siten, että kun toisen kerran siellä kävin, muistettiin minut noin puolen vuoden takaa.
Reissut ovat olleet hyvin opettavaisia sekä meille, että koulutettaville Ukrainalaisille. Suomen Puolustusvoimat kattava yhtenäinen koulutus ja Ukrainalaisten sotakokemukset ovat omiaan lisäämään molempien osapuolien osaamista. Tähän mennessä Ukrainasta lähteminen on ollut huomattavasti vaikeampaa, kuin kotiin jääminen. Suurimman kiitokseni haluan kuitenkin osoittaa vaimolleni, joka minua tässäkin toiminnassa tukee pyyteettömästi, vaikka siipan päästäminen sotaa käyvään maahan ei-niin-yllättävästi hirvittääkin.
Suomessa vapaaehtoiseen maanpuolustushengen nostatukseen olen osallistunut muun muassa Vahvin Reserviläinen kilpailuissa käymällä. Käynnissä olevan Proto-Sisun vetäminen köydellä, tykin nostelu ylös-alas paikallaan ja ympyrän kävely Jerry-kannujen kanssa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta aika harva niitäkin on käynyt koittamassa. Olen kuluneen vuoden aikana löytänyt itseni Ilmajoen Reserviupseerikerhon hallituksesta viestintäupseerin virasta ja muun muassa kaikki kyseisen kerhon sosiaalisen median päivitykset ovat vastuullani.
Ulkomailla kävin 2024 kesällä edustamassa Suomen nuorta reserviupseeristoa NATO:n reserviupseerijärjestön CIOR:in kesäkongressissa Tallinnassa.
Moneen asiaan olen päässyt mukaan niin kohtalon oikusta, kuin omalla työllänikin. Aina kuitenkin parhaiten päin. Valmista ei vielä ole ja kehityksen on kehityttävä, joten innolla odotan uusia kokemuksia ja oppeja.
