Reserviläisyhdistysten jäsenkehityksestä ja siihen johtaneista syistä on ollut paljon uutisointia viime ja tämän vuoden aikana eri kanavilla. Yksi tärkeimpiä vetovoimatekijöitä reserviläistoiminnassa on varusmiespalveluksesta saatu myönteinen kokemus. Simputetusta kaverista harvemmin tulee aktiivia reserviläistä.
Puolustusvoimat uudistaa varusmieskoulutusta ja asevelvollisuuden käytäntöjä Koulutus 2020 -ohjelmalla. Konseptia on testattu kahden vuoden ajan erilaisilla kokeiluilla, joita toteutetaan joukko-osastoissa eri puolilla Suomea. Asevelvollisen koulutuspolkua kutsunnanalaisesta reserviläiseksi pyritään kehittämään mahdollisimman sujuvaksi. Motivoitunut varusmies voi saada palveluksesta siviilissä hyödynnettävän ammatillisen osaamisen lisäksi muun muassa hyviä sosiaalisia taitoja, esiintymistaitoja ja ryhmävalmiuksia. Unohtamatta elinikäisiä kaveruussuhteita. Varusmiespalveluksen kouluttajat ovat siis avainasemassa reserviläistoiminnan veto- tai työntövoimatekijöinä.
Toivotaan, että koulutus uudistuksilla edetään entistä enemmän siihen suuntaan, että takavuosina joillekin varusmieskouluttajille tokaistu lause ”siviilissä tavataan” muuttuu lauseeksi ”reservissä tavataan”.
Joka vuosi yhdistyksiimme liittyy uusia jäseniä, jotka ovat taustoiltaan hyvinkin erilaisia mutta ajatusmaailmaltaan samanhenkisiä. Uudet jäsenet tuovat sekä oman panoksensa yhdistyksen toimintaan että tuloja jäsenmaksujen muodossa. Kasvu mahdollistaa sitä kautta myös monipuolisemman toiminnan. Yhdistyksen aktiivinen toiminta taas herättää kiinnostusta kansalaisten keskuudessa ja aktivoi liittymään jäseneksi.
Mitä aktiivisuus sitten on? Aktiivisella jäsenellä tarkoitetaan sellaista yhdistyksen jäsentä, joka suorittaa yhdistyksen hänelle osoittamia tehtäviä. Hän esimerkiksi osallistuu yhdistyksen jäsenilleen tarkoitettuihin tilaisuuksiin. Valitettavasti monet jäsenistämme ovat jäsenmaksunsa maksavia, ns passiivisia kannatusjäseniä.
Miten aktivoida jäseniä? Uusi jäsen haluaa yleensä mahdollisimman pian samaistua siihen ryhmään, johon hän on liittynyt. Kukapa haluaisi näyttää keltanokalta pitkään? Näin ollen uusi jäsen katselee vanhojen jäsenten toimintakulttuuria ja pyrkii käyttäytymään yhteisössä vallitsevien normien mukaisesti. Mikäli yhdistyksessä vallitsee tekemisen meininki, uusi jäsen aistii sen hetkessä ja pyrkii toimimaan sen mukaisesti.
Yhdistyksen tehtäville tunnusomaista on, että niiden suorittaminen on yhdistyksen ja jäsenen vuorovaikutuksen tulosta. Jos vanhoille jäsenille kaikenlainen tekeminen näyttää olevan vastenmielistä, ymmärtää uusikin jäsen jossakin olevan jotakin vikaa ja vetää siitä johtopäätöksensä. Yhdistyksen on ensin tarjottava jäsenelle aktiivisen tekemisen mahdollisuus ja sen jälkeen jäsenellä on mahdollisuus olla aktiivinen. Joissain yhteisöissä tulkitaan häirikkökäyttäytymiseksi se, mikäli jäsen ryhtyy toimimaan ilman, että yhdistys on ensin tarjonnut hänelle siihen mahdollisuutta. Jäsenten aktiivisuus on siis yhdistyksen toiminnan seurausta. Mikäli yhdistys ei tarjoa jäsenilleen aktiivisen tekemisen mahdollisuuksia, ei aktiivista tekemistä yleensä esiinny.
On hyvä huomioida, että yhdistysten toiminta ei ole kaikkialla samanlaista. Usein yhdistysten kotisivuja katsomalla saa jo selville, minkälaista toimintaa jäsenille on tarjolla. Osa yhdistyksistä painottaa enemmän toiminnallista koulutusta, kun taas osa voi keskittyä enemmän aatteelliseen toimintaan sekä osallistua muiden maanpuolustustoimijoiden työhön. Meidän on hyvä olla rehellisiä oman yhdistyksemme toiminnasta sillä tämä helpottaa uusien jäsenten yhdistys vertailua ja valita se yhdistys, jonka toiminta on lähimpänä itseään. Tällä voimme vähentää ns. ”perälauta vuotoa”
Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry