Mielipide

Itsenäisyyspäivän tunnelmissa huoli isänmaastamme ja sen itsenäisyydestä nousee väistämättä pinnalle. On nähty, mitä liittoumat saa aikaan. Oman hyödyn tavoittelu ja toisten kustannuksella eläminen on niissäkin etusijalla. Valtaapitävien itsekkyydestä sodat ovat ennenkin syttyneet. Millä siis selviäisimme pahimmasta? Puolustusvoimien uskottavuudellako? Puolustusvoimiemme vähäiset varat on keskitettävä sodasta selviytymiseen. Isoista päällekkäisistä esikunnista upseerit kentälle kouluttamaan hyviä sotilaita. Maanpuolustustahto, osaavat sotilaat ja oikeat välineet ovat turvallisuutemme tae. Riittäisikö tämä?

Pahimpaan on varauduttava

Sota on pahin vaihtoehto. Siksi sen kynnystä on nostettava uskottavalla maanpuolustuksella. Tosiasiat on tunnustettava ja niihin on myös reagoitava. Suurvalta pyrkii aina laajentumispolitiikallaan alistamaan pienemmät. Siinä suhteessa varakas Suomi on kiinnostava kohde. Alistamisen keinoina tulee mieleen mielipiteenmuokkaus, taloudellinen riippuvuus, rauhanomainen asuttaminen, strategisten kohteiden ja tiedotusvälineiden haltuunotto, liikekannallepanon eliminoiminen ja viimekädessä avoin sota.

Suomi on maantieteellisesti niin sivussa, etteivät mitkään liitot pelasta pahimmasta. Sodan kynnystä ne voinevat nostaa, mutta muuta iloa ei niistä toden tullen ole. Omaa sotilaallista kykyä tarvitaan uskottavuutemme tueksi. Miten se toteutetaan, kun maailman hyvinvoivimman maan tittelistä emme luovu ja siksi ei rahaa ”tarpeettomiin” puolustusmenoihin riitä, ei ainakaan uskottavuuteen asti. Tosiasiassa Suomi elää kuitenkin maailman suurimman elintasokuilun äärellä.

Miten sitten oltaisiin uskottavia

Puolustuksemme tulee perustua sissitoiminnan omaiseen alueelliseen puolustukseen. Maanpuolustuskoulutus on annettava kaikille jo kunnon kansalaiskasvatuksenkin takia. Maanpuolustustahto on uskottavuutemme perusedellytys. Huippusotatekniikan omaksumiseen ja ostamiseen pienellä valtiolla ei ole koskaan varaa uskottavuuteen asti. ”asemuseoita” täynnä oleva maa paikallisine taistelijoineen sen sijaan olisi kiusallinen juttu hyökkääjälle. Jos Suomessa kaikki ovat isänmaan puolustajia, niin ketä kiinnostaa näiden ihmisten taltuttaminen.

Lipun näyttönä valmiusprikaatit, laiva ja lentokone ovat paikallaan, mutta nykyaikaisessa sodassa ne ovat helposti tuhottavissa. Siksi alueelliseen koulutukseen ja puolustustahdon vaalimiseen tulisi voimavarat keskittää. Nykyisten mammuttiesikuntiemme paras aines tulisi jalkauttaa maakuntiin vapaaehtoisen maanpuolustustyön tueksi. Kodinturvajoukoissa tulisi vielä 70- vuotiaatkin laskea sodanajan vahvuuteen. Kaikkialla toimiva koko kansan armeija olisi kovaa valuuttaa. Mielestäni tämä kustannussäästöinen suomalainen malli ”miljoona” reserveineen ja 100 % puolustustahtoineen olisi parhaiten estämässä hyökkäysaikeet kaikilta vallanhaluisilta.

 ye-everstiluutnantti evp. Niilo Hakala, Teuva