Tervahaminan ampumaradalla järjestettiin perinteiset SRA rytinät 5. syyskuuta. ”Perinteiset” -sanan käyttö ei tässä kohdassa ole liioittelua, sillä Ilmajoen Huissilla järjestetyt kilpailut olivat järjestykseltään jo 15. sovelletun reserviläisammunnan kilpailut. Ilmassa oli ruudinkäryn lisäksi aistittavaa keskittynyttä kilpailutunnelmaa.
Allekirjoittaneelle tarjoutui sopiva tilaisuus lähteä paikan päälle katsomaan kilpailuja. Matkalla kohteeseen, ensimmäiset huomiot kiinnittyivät siihen, että ampumaradalle oli järjestetty asianmukainen opastus, joten lajin ulkopuolelta tulleenkaan ”sotilastarkkailijan” ei ollut mahdollista eksyä väylältä.
Hiekkatie johdatti yhä syvemmälle metsän uumeniin, josta paljastui vaikuttava ampumaratakeskittymä, jota voisi vaivattomasti, kuudesta hyvin hoidetusta radasta johtuen nimittää, vaikka ampumakeskukseksi. Vaikka parkkitilaa oli vähintäänkin riittävästi, huomio keskittyi autojen määrään. Suositun lajin harrastajia oli tullut ympäri maata testaamaan käden ja silmän yhteistyötä.
Alueella korkeimmalla kohdalla sijaitsi rakennus, joka toimi kilpailijoiden huoltopisteenä. Tuula Löppönen tuli hymyillen tervehtien vastaan vierailijoita ja esitteli huoltopistettä. Tarjolla oli maistuvaa hernesoppaa ja muuta palan painiketta, unohtamatta kahvia ja pullaa. Toimiva huolto on perusedellytys tämän kokoisen tapahtuman järjestelyille.
Paikalle oli saapunut 120 kilpailijaa ja toimitsijat päälle, joten jos soppa loppuu, niin loppuu myös liike. Kilpailujen taustalla tehdään kovasti talkootyötä, joka ei välttämättä näy tai edes käy mielessä paikan päällä. Mainittu ruokahuolto ja vaativat rastien rakennustyöt olkoon yhtenä esimerkkinä näistä, unohtamatta suunnittelutyötä, kokouksia ja kilpailuja varten tehtäviä hankintoja. Aikaa palaa mutta talkootunteja ei lasketa. Kiitoksena järjestäjille ovat jälleen yhdet turvallisesti toteutuneet ja onnistuneet kilpailut.
”Sotilastarkkailija” videokameroineen tunsi orastavaa häpeää siitä, että ehti paikalle tutustumaan järjestelyihin ja kilpailtaviin lajeihin vasta nyt virkansa neljäntenä vuotena. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kokemus oli silmiä avaava. Ampuma-aseiden kanssa pienestä pojasta asti tekemisissä ollut ja myöhemmin aseteknisen koulutuksen saanut tarkkailija totesi paikan päällä, että loppujen lopuksi tietomäärä itsellään sovelletusta reserviläisammunnasta on ollut kovin vähäisen puoleinen.
Printtimedioissa nähdyt valokuvat sotisopaan sonnustautuneesta ja ase kädessä juoksevasta ampujasta ei anna välttämätttä oikeaa kuvaa toiminnallisista lajeista kaikkineen hienouksineen. Rasteilla paikan päällä nähtynä kyseessä on todellakin vauhdikas laji, jossa mennään, eikä meinata. Lajit itse nähtyään on helppo ymmärtää se tosiasia, miksi SRA kasvattaa suosiota yhä enemmän etenkin nuorien keskuudessa.
Stereotypia siitä, että ammunta ei vaadi kuntoa kumoutuu hetkessä. Monipuolisilla rasteilla ampuja voi esimerkiksi ennen varsinaista ampumasuoritusta vetää 30kg painoista ”Sotamies Ryania” suojaa vihollisen tulelta. Arvostukseni tätä ampujien eliittiä kohtaan kasvoi silmänräpäyksessä. Nämä kaverit harjoittelevat omalla ajalla ja omalla kustannuksella niitä taitoja, joille Puolustusvoimat antavat varusmiespalveluksessa perusteet.
Suomen puolustuskyky perustuu yleiseen asevelvollisuuteen, korkeaan maanpuolustustahtoon ja koulutettuun reserviin. Rajalliset puolustusmäärärahat eivät valitettavasti mahdollista kertausharjoitusten järjestämistä kuin rajatulle porukalle. Ampumataito ja sitä kautta kenttäkelpoisuus eivät pysy yllä kuin harjoittelemalla. Toivottavasti Puolustusvoimat huomioivat nämä reserviläiset, jotka vuodesta toiseen kehittävät ja pitävät yllä sotilaalle kuuluvia taitoja.
Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit
Kiitokset toimivista kilpailujärjestelyistä Etelä-Pohjanmaan alueen reserviläisyhdistyksille!
Ilmajoen Reserviläiset ry
Jalasjärven Reserviläiset ry
Peräseinäjoen Reserviläiset ry
Videokisaraportti:
Kilpailutulokset löydät TÄSTÄ!
