Esko Hakulinen luovutti puheenjohtajan nuijan uudelle puheenjohtajalle Mika Mäelle. PohmRT antaa Eskolle suuret kiitokset pitkästä ja ansiokkaasta ajasta puheenjohtajana ja toivottaa Mika Mäen lämpimästi tervetulleeksi uudeksi puheenjohtajaksi.
Tero Eklund
Tiedotusvastaava / PohmRT
Kuka: Marjo Kauppinen
Sotilasarvo: Alikersantti (res)
Motto: ”Joka päivä tulee oppia jotain uutta”
Syntymäpaikka: Vieremä, Pohjois-Savo
Asuinpaikka: Seinäjoki
Koulutukset:
– Sosionomi (AMK)
– Media-assistentti, graafinen suunnittelija
Työura:
Tällä hetkellä toimin opintoneuvojana Ammattiopisto Luovissa Seinäjoella ja Vaasassa. Aiemmin olen työskennellyt sosiaalialalla useissa eri organisaatioissa lyhyemmissä työpätkissä, kuten TE-palvelut, lastensuojelu, kunnalliset työpajat jne. Opiskeluiden aikana on tullut tehtyä myös ravintola-alan töitä.
Harrastukset:
– Salibandy
– Vapaaehtoinen maanpuolustus eri kokoonpanoissa ja eri organisaatioissa.
– Kuntosali
– Juokseminen ja ulkoilu kausilajien parissa
Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Reserviin päästessäni 03/15 liityin heti Reserviläisliittoon.
Halusta jatkaa palveluksessa saatujen oppien kehittämistä ja ylläpitoa sitouduin seuraavaksi Etelä-Pohjanmaan maakuntajoukkoihin ja yhdistyskärpäsen purtua ilmoitin halukkuuden Seinäjoen reserviläisten hallitustyöskentelyyn. Siitäpä ne hommat ovat vuosi vuodelta monipuolistuneet ja syventyneet.
Maanpuolustustyö on tällä hetkellä osa arkeani vähintään kuukausittain, kiireisimpänä aikana viikottain. Toimimalla eri organisaatioiden (MPK, NVL, reserviläisyhdistykset – ja piirit) kanssa olen nähnyt laajan kuvan vapaaehtoisen maanpuolustuksen kentältä ja saanut valita itseäni kiinnostavat hommat.
Kannattaakin sanoa uusille asioille kyllä ja pitää mieli avoinna. Hyvin tehty ja sitoutunut työskentely voi avata uusia ovia ja mahdollistaa itsensä kehittämisen sekä tuoda positiivista arvoa tulevaisuuteen.
Vaasakin oli ollut pommituksen kohteena joulukuussa jo useamman kerran. Valmiudessa oltiin, vaatimattomissa oloissa, mutta oltiin kuitenkin. Seinäjoen ilmapuolustusalue oli perustettu ja oli valmiina kirjaamaan tapahtumat. Muitakin etukäteisvalmisteluja oli myös tehty, väestönsuojeluharjoituksia oli pidetty. Maalaiskunnan ja kauppalan alueelle oli perustettu valmiina toimimaan 10 ensiapuasemaa ja sotasairaalat tietysti erikseen. Perunakellarit ja ullakot oli tyhjennetty.
Pimennysmääräykset olivat voimassa, vaikka lehdissä niistä täytyi kansalaisia silloin tällöin muistuttaa. Risteys-asemalla rautatieliikenne oli vilkasta, tuohon aikaan rautateitse liikkui lähes kaikki, siviilijunien ja rahtiliikenteen lisäksi lukuisa määrä sotilasjunia, sairasjunia jne. Tähän hetkeen iski sodan todellisuus puolenpäivän jälkeen 3.2.1940.
Ilmapuolustusalueen sotapäiväkirja kertoo tarkkailuasemien havaintoja lyhennettynä seuraavasti;
”klo 12.25 – 9 konetta lounas, 24 konetta lounas, klo 13.30 – 25 konetta länsi, 4 konetta länsi, klo 13.30 surinaa kaakko, klo 13.32 epämääräistä, epämääräistä länsi. suunnat oman tarkkailuasemansa mukaan.”
Kello 13.33 hälytyssireenit alkoivat ulvoa, ihmiset juoksivat asema-alueen sirpalesuojiin, kylällä perunakellareihin, ojiin, kuka minnekin. 27 Iljušin DB-3 pommikonetta 2500kg. (max) pommikuormassa lähestyi muutaman minuutin viiveellä ja jylisivät kauppalan ylitse 380km/h nopeudella, arvion mukaan n. 2000m korkeudella. Ensimmäiset 50 – 100 kg pommit räjähtivät alueelle klo 13.40.
Sotapäiväkirjasta tulkiten löytyy maininta ilmatorjuntakonekivääristä, mutta minkäänlaisia ilmatorjuntatykkejä ei ollut, joten perin vaatimatonta, jos ollenkaan oli ilmapuolustus. Jos muutaman sarjan konekiväärillä taivaalle päästeli ja pystykorvalla jonkun laukauksen perään, niin kovin suurta vaaraa kahdessa kilometrissä lentävälle koneelle tuskin oli. Sittemmin, välirauhan aikana paikallisin keräysvaroin hankitut 40mm Bofors ilmatorjuntatykit luovutettiin Turun ilmatorjuntaa vahvistamaan.
Vaikka pommit putoilivat osaksi kauppalan etelän puolisille peltoaukeille oli tuho mittavaa. 36 rakennusta vaurioitui, joista 9 tuhoutui täysin. mm. Valtion viljavarasto sai osuman, jolloin tonneittain ruista valui ulos hangelle. Päiväkirjoissa on klo 14.20 merkintä, että ilmavaara oli ohi. Ihmiset olivat järkyttyneitä, varmaan myös paniikissakin, mutta toimia piti. Haavoittuneita ja loukkaantuneita tuli auttaa, tuhoja sitten korjaten, jokainen kykyjensä mukaan.
Kriisiapua annettiin toinen toisilleen, pappi oli varmaan käynyt suruviestin menehtyneiden omaisille viemässä. Arviot aineellisista vahingoista olivat yli miljoona silloista markkaa. Surullisinta oli ihmishenkien menetys. VR:n vesitornin läheisyydessä sijainneeseen sirpalesuojaan osunut pommi tappoi 10 henkeä, nuorin henkensä menettänyt oli isänsä kanssa matkannut 3 vuotias pikkupoika. Kaikkiaan surmansa sai 13 ihmistä, lisäksi pommituksessa haavoittui 14 henkilöä.
Seinäjokea ja Etelä-Pohjanmaata laajemminkin kuritti Raplan tukikohdassa Virossa lähellä Tallinnaa majaa pitävä vihollisen 53. kauko- pommitusrykmentti. Tietojen mukaan koneiden reitti suuntasi Raplasta Ahvenanmerelle, sieltä Pohjanlahtea pitkin jonnekin Närpiön korkeudelle, josta sisämaahan kohti kohdetta. Kellottaminen ja ilmeisesti myös rautatie auttoi suunnistamisessa.
Historian kertaus, josta jokainen voi ammentaa ajatuksia tämän päivän ongelmiin ja valmiuksiin.
Muistomerkki pommituksessa menehtyneiden muistoksi oli elänyt jo jonkun vuoden ja toteutui Kaatuneitten omaisten Nurmon / Seinäjoen osaston toimesta, puheenjohtaja Antero Maunulan johdolla niin, että ensimmäistä juhlavaa muistohetkeä voitiin viettää 3.2.2005.
Muistomerkin toteutuksessa olivat mukana myös Seinäjoen kaupunki, Osuuskunta Itikka sekä VR yhtymä. Paikallisten veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen yhteispalaverissa Suojeluskunta- ja Lotta Svärd museolla 4. elokuuta 2004 oli päätetty, että vastuun muistopäivän vietosta ottaa Kaatuneitten omaisten Nurmon / Seinäjoen osasto.
Tänä vuonna tilaisuuden järjestävät Seinäjoen seudun kaatuneitten omaiset ry ja Sotien 1939 – 1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry, joka vastaa tulevaisuudesta tapahtuman järjestelyistä.
Tilaisuus järjestetään Aluehallintoviraston kokoontumisrajoitteita ja turvallisuusohjeita noudattaen.”Katkennut taival” muistomerkillä 3.2.2022 alkaen klo 12.00 Lakeuden Ristin kirkonkellojen soidessa.
Jari Ojala
Hallituksen jäsen
Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry
Jäsenmäärän ylläpitäminen onkin nykyisin monen järjestön haastava tehtävä. Näin on tilanne myös Reserviupseeriliitolla ja sen jäsenyhdistyksillä, eli paikallisilla reserviupseerikerhoilla. Koska reserviupseeriyhdistyksen jäseneksi pääsee vain reserviupseeritutkinnon suorittanut henkilö, on potentiaalisten jäsenten joukko lähtökohtaisestikin rajattu.
Tilastot kertovat tässä varsin karua faktaa: Ensinnäkin uusien reserviupseerien koulutusmäärä on pienentynyt 1960-luvun huippuvuosista, jolloin reserviupseereiksi koulutettiin vuosittain jopa yli 3500 miestä. Nykyisin koulutettavia, miehiä ja naisia, on noin 1350 – 1400 /vuosi.
Toiseksi: Jäsenistöstä suuren osan muodostavat tällä hetkellä ns. suuriin ikäluokkiin kuuluvat henkilöt. Seuraavien vuosikymmenien aikana he tulevat vääjäämättä siihen ikään, että nk. luonnollinen poistuma vaatii veronsa; paraskaan upseeri ei elä ikuisesti. Ei siis ole mikään ihme, että jäsenmäärä useimmissa kerhoissa laskee ja tulevaisuus näyttää hiipuvalta, ellei jotain muutosta asiaan saada aikaan.
Toisaalta jäsenpotentiaaliakin olisi kyllä olemassa. Tarkkoja tilastoja asiasta ei ole, mutta joidenkin arvioiden mukaan parhaimmillaankin vain noin yksi kolmasosa piirin alueen reserviupseereista kuuluu paikallisiin kerhoihin. Suurissa kaupungeissa suhteellinen osuus on vielä pienempi. Niinpä jos haluamme nostaa, tai edes säilyttää jäsenmäärämme, olisi liittoon vielä kuulumattomat reserviupseerit saatava mahdollisimman tarkasti mukaan jäsenistöön.
Tässä kohdassa haluan nostaa esille erään kirjahyllystäni löytyvän kirjan. Hankin nimittäin pari vuotta sitten Pohjalainen –nimisen teoksen, joka ei kuitenkaan kerro entisestä vaasalaisesta sanomalehdestä, vaan saman nimisestä rintamalehdestä, joka ilmestyi sotavuosina 1942-1944. Sitä julkaisi aikoinaan Etelä-Pohjanmaan läntisen suojeluskuntapiirin alueella perustettu JR 58. Kirja on kokonaisuudessaan mielenkiintoista selattavaa, mutta tässä siitä erityisesti yksi asiaan liittyvä huomio.
Rintamalehdessä mainitaan Reserviupseeriliitto kahdessa kohdassa. Ensimmäinen kerta on 20.10.1943 julkaistusta numerosta. Silloin uutisoidaan reserviupseereille avatusta mahdollisuudesta liittyä Suomen reserviupseeriliiton jäseneksi rintamaolosuhteissa. Ilmoittautumiskaavakkeita jaettiin ja ne kehotettiin palauttamaan valistusupseereille. Teksti päättyy jylhästi: ”Kaikkien reservin upseerien kunniavelvollisuus on liittyä omaan ammattiliittoonsa, joka jatkuvasti tulee ajamaan heidän etujaan.”
Se toinen maininta onkin sitten vajaan kuukauden päästä 16.11.1943. Silloin saatiin uutisoida joukko-osastosta liittyneen Reserviupseeriliittoon 51 uutta jäsentä ja voitiin todeta: ”Tästä lähtien kuuluvat reservin upseerimme sataprosenttisesti omaan liittoonsa.” Mahtava tulos!
Aivan tuohon sadan prosentin osuuteen kuin JR 58 rintamalla vuonna 1943 emme kyllä taida ikinä päästä; tai jos pääsemme, niin minä syön vanhan verikauhani; mutta olkoon tämä kannustuksena kaikille jäsenhankintaa suorittaville henkilöille.
Etsikää potentiaaliset jäsenet, perustelkaa heille jäsenyyden merkitys niin, että he katsovat tarkoituksenmukaiseksi tehdä valinnan liittyä jäseniksi.
Pidetään reserviupseeriasia edelleen kunniavelvollisuutenamme!
Tuomas Taivalmaa
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry
Säännöllisellä liikunnalla mieliala kohenee, ajatukset terävöityvät, stressin tunne kevenee ja nukut paremmin. Myös hyvä uni edistää tutkitusti fyysistä ja henkistä terveyttä. Säännöllisellä kohtuu tehoisella liikunnalla on siis muitakin edullisia vaikutuksia kuin hyvä kenttäkelpoisuus, ehkä voimme kenttäkelpoisuudessakin alleviivata hyvää psyykkistä terveyttä.
Aluevaaleissa on puhuttu myös yhdistystoimijoista. Tässä yhteydessä onkin syytä muistuttaa ettemme unohda reserviläisyhdistyksiä puhuttaessa tahoista, jotka ovat olleet luomassa hyvinvointia. Reserviläisyhdistyksillä on yhtenä ajatuksena ylläpitää kenttäkelpoisuutta, eli terveyden edistämistä eri nimellä.
Reserviläisurheiluliiton jäsenyhdistysten jäsenmäärä on noin 75000. Se on merkittävä määrä. E-P:n alueella on n. 4500 jäsentä reserviläisyhdistyksissä mukaan luettuna upseerit ja reserviläiset. Heillä on valmiuksia liikunnan lisäksi esim. poikkeusolojen paikallisiin tehtäviin. Eri yhdistyksissä paikalliset toimijat tuntevat alueensa asukkaat melko hyvin ja tietävät toimintansa muodot parhaiten. Eli kilvoitellaanko, harrastetaanko kuntoliikuntaa vai otetaanko avunpyyntö/palvelutehtäviä vastaan.
Tullaan kohtaan mutta. Tätä ilosanomaa on aina mukava toistaa, mutta kuinka moni reserviläisyhdistys saa kaupungilta euromääräisiä avustuksia/tukia? Niitä mitä esim. urheiluseurat, kyläyhdistykset ja erilaiset kulttuuriyhdistykset saavat? On erilaisia yleisavusavustuksi, kohdeavustustuksia yms. kaupungista riippuen.
Nyt meillä reserviläisillä on taas yksi parhaita hetkiä saada uusia jäseniä vaaliteltoilta. Ehdokkaat ovat nyt kaikkien kavereita.
Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry
