Ähtärin suojeluskunnan ja lottien historia on ilmestynyt Tapio Peltomäen yhtiön kustantamana ja Mikko Uolan kirjoittamana. Ähtärin huhtikuun reserviläisillassa Peltomäki esitteli kirjan ja taustoitti kirjan syntyyn vaikuttaneita tekijöitä sekä suojeluskuntaorganisaation toimintaa ja kehitystä Suomessa.
”Ähtärin kaatuneiden prosenttiluku kunnan väkilukuun verraten on korkeampi kuin yhdenkään muun kunnan Suomessa – mielestäni suorastaan velvoittaa meitä kokoamaan kertomukset Ähtärin Suojeluskunnan hajallaan taistelleiden joukko-osastojen toiminnasta ja antamaan koruttoman kuvauksen suojeluskuntamme synnystä ja toiminnasta rintaman takanakin.” – Näin kirjoittaa Arvid Borg tammikuussa 1919 kirjansa Ähtärin suojeluskunta Suomen vapaussodassa 1919 esipuheessa.
Em. Borgin kirjoittama kirja kattoi Ähtärin suojeluskunnan toiminnasta ajanjakson syksystä 1917 kevääseen 1918. Ähtäriläissyntyistä Tapio Peltomäkeä kiinnosti tietää, miten suojeluskunta toimi koko toiminta-aikansa eli vuoden 1944 syksyyn ja miten lotat toimivat suojeluskuntien tukena. Ähtärin lottien toiminnasta tältä ajalta koottu tieto on ollut vajavaista. Haasteita tietojen löytymiselle toi se, että suojeluskuntien ja lottien arkistot kerättiin sota-arkistoon, mutta sieltä tietoa löytyi melkoisen vähän.
Peltomäki päätti kustantaa historiakirjan ja sai kirjoittajaksi dosentti Mikko Uolan. Uolan kirjalliseen tuotantoon mahtuu useita suojeluskunta-aiheisia kirjoja, joten hänen ei tarvinnut erikseen hake taustatietoja. Hyvinä tietolähteinä olivat alueella ilmestyneet sanoma- ja paikallislehdet sekä Ähtäri-Seuran arkisto.
Venäjän varautuminen näkyi
Ensimmäinen maailmasota aiheutti sen, että Venäjä alkoi linnoittaa länsirajaansa mahdollisen Saksan hyökkäyksen varalta. Läntisin puolustusporras meni Ähtärin läpi. Helmikuussa 1916 Ähtäriin saapui venäläisiä pioneereja. Töitä teetettiin värvätyllä työvoimalla. Venäläiset upseeri johtivat töitä ja sotilaat olivat lähinnä vartiontitehtävissä. Vilkkaimpaan linnoitusaikaan Ähtärissä oli venäläissotilaita kolmisensataa. Juoksuhautoja kaivettiin Ähtäriin 26,7 km ja tykki- ja konekivääriasemia noin 600.
Suojeluskunnan perustaminen
Suomen sekasortoista tilannetta syksyllä 1917 Uola taustoittaa kattavasti. Kirjassa saavat oman lukunsa niin suojeluskunnan perustaminen kuin Ähtärin työväenkaartikin.
Martti Pihkala saapui Ähtäriin 19. syyskuuta 1917 ja saman päivä iltana Ähtärin suojeluskunta perustettiin. Syksyn aikana siihen liittyi toistasataa miestä.
Marraskuussa 1917 työväenliikkeelle kävi käsky, että järjestyskaartit oli saatava kiireellisesti kuntoon ja työväen kaikki voimat valmiiksi kaikkien mahdollisuuksien varalta. Ähtärissä kaartien perustamispäätös tehtiin sos.dem. kunnallisjärjestön kokouksessa 11. marraskuuta.
Venäläissotilaan kivääreineen olivat edelleen Ähtärissä, eivätkä poistuneet hallituksen kehotuksista huolimatta. Toisaalta sosialistit vastustivat miehitysjoukkojen poistumista.
Hallitus julisti 25.1.1918 suojeluskunnat hallituksen joukoiksi ja Mannerheimin ylipäälliköksi ja seuraavana päivänä punakaarti antoi vallankumousjulistuksen Helsingissä. Maanantain 28. tammikuuta vastaisena yönä ylipäällikkö käski joukkonsa riisumaan Etelä-Pohjanmaalla olleet venäläisvaruskunnat aseista. Ähtäriin tieto tuli myöhään illalla 29. tammikuuta. Ähtärissä oli 40 venäläistä aseineen, mutta suojeluskunnalla ei olut aseita. Etelä-Pohjanmaan ensimmäinen suojeluskuntajuna lähti 30. tammikuuta etelään jääkäri Walleniuksen johdolla. Juna pysähtyi Ähtärissä ja mukana olleet joukot kävivät riisumassa venäläiset aseista. Venäläiset vietiin junassa, mutta aseet jäivät Ähtärin suojeluskunnalle.
Tammikuun viimeisenä päivänä pitäjänpäällikkö Kalle Ritokankaan johdolla 52 Ähtärin suojeluskuntalaista lähti Vilppulan rintamalle.
Jälkimainingit
Vapaussodan päätyttyä Juurikkakankaalla kapinallisina teloitettiin 11 punaista.
Miksi teloituksia näinkin runsaasti? Uolan mukaan koston kipinän saattoi herättää Ähtärin kirkkoherra von Pfalerin poikien teloitus Heinolassa 1. maaliskuuta 1918.
Uola toteaa kirjassaan, että ”jos kuolemanrangaistuksia arvioidaan oman aikansa arvojen perusteella, tuskin kovinkaan monia teloitettiin täysin syyttöminä, mutta rangaistuksen ankaruus suhteessa tehtyihin tekoihin oli tietenkin ylimitoitetut”.
Suomen ensimmäinen maaseudun reserviupseerikerho
Ähtärin suojeluskunta kuului perustamisensa aikaan Jyväskylän suojeluskuntapiiriin, jonka marssin sanoista on saatu tämän historiakirjan nimi. Uola on avannut historian lehdille Ähtärin suojeluskunnan vaiheita erittäin tarkasti. Oman lipun suojeluskunta sai keväällä 1918 Gallén-Kallelan piirtämän luonnoksen pohjalta, mutta siihen ei oltu tyytyväisiä ja toukokuussa 1934 vihittiin käyttöön uusi lippu.
Suojeluskunnan talous oli haasteena mm. siitä syystä, että kunta ei avustanut suojeluskuntaa, kuten muut kunnat. Rahaa toimintaan saatiin keräyksillä ja lahjoituksina paikkakunnan yrityksiltä ja yksityisiltä. Suojeluskunta toimi kuitenkin aktiivisesti maanpuolustushengessä ja erilaisia harjoituksia järjestettiin viikoittain jopa kyläkunnittain. Lisäksi iltamissa ja juhlissa esitettiin näytelmiä, oli kuoroja, torvisoittokunta ja jopa hetken aikaa jousiorkesteri. Tuohon aikaan oli kuusipäiväinen työviikko, joten kulkuyhteydet huomioon ottaen, osallistujat ovat olleet täysillä mukana. Urheiluharrastajista nousee esiin hiihtäjät Anton Collin ja Matti Raivio.
Ähtäriläisiä osallistui talonpoikaismarssiin heinäkuussa 1930, mutta Mäntsälän kapinaviikolla 1932 Ähtärissä kapinapuuhia enemmän herätti keskustelua paikkakunnalla tavatuksi väitetty susi. Tutkintavankeudesta kotiinsa palaava Vihtori Kosolaa tervehti sekakuoro Ähtärin asemalla.
Ähtäriin perustettiin 1933 Suomen ensimmäinen maaseudulla toimiva reserviupseerikerho, jonka yhtenä tehtävänä oli antaa reserviupseereille koulutusta. Vuonna 1935 perustettiin aliupseerikerho aliupseerien sotilaallisen koulutuksen tehostamiseksi.
1930 -luvulla epäluulo Neuvostoliittoa kohtaan syveni, sillä ”Suomen suojeluskunnissa oltiin yleisesti sitä mieltä, ettei Venäjä/Neuvostoliitto suinkaan jättänyt Suomea lopullisesti rauhaan vuonna 1932 solmitusta hyökkäämättömyyssopimuksesta huolimatta. Ajatus siitä, että kaikki maat, joita venäläinen sotilassaapas on joskus polkenut, kuuluvat Venäjään, vallitsi Venäjällä maailmansotien välisenä aikana”.
Lokakuun alusta 1940 Ähtärin suojeluskunta määrättiin kuuluvaksi Etelä-Pohjanmaan itäiseen suojeluskuntapiiriin.
Sotien jälkeen suojeluskunnat määrättiin lakkautettaviksi. Nopean lakkautusvauhdin johdosta suojeluskuntien omaisuudenjaossa tehtiin monenlaisia ratkaisuja.
Lotta – Svärd
Lottia tarvittiin suojeluskunnan avuksi ruoka- ja vaatehuollossa. Sota-aikoina tehtävät monipuolistuivat. Ähtärin Lotta-Svärd yhdistys perustettiin helmikuussa 1920. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin neiti Niini Hyrkki, josta tuli Suomen ensimmäinen kunnanvaltuuston naispuheenjohtaja. Hänen kuvansa on kunniapaikalla Ähtärin kaupungintalolla.
Mikko Uola on saanut loistavasti esille lottien monipuolisen tehtäväkentän. Mm. vuonna 1934 lotat saivat hankittua kenttäkeittiön ja vuonna 1938 lotilla oli oma kuoro. Lottien jäsenmäärä oli enimmillään vuonna 1943, 420 jäsenestä 41 oli kannattavia jäseniä.
Sota-aikana lotat leipoivat lottaleipää satoja kiloja viikossa Suomen armeijalle. Lottien kanslia Suoja-talossa oli sota-aikana avoinna yötä päivää. Lotat ylläpitivät myös siirtoväen ruokaloita.
Elämää Ähtärissä
Meitä muisto velvoittaa -kirja on paljon enemmän kuin suojeluskunnan ja lottien historia: Kirja on läpileikkaus ähtäriläisestä elämänmenosta kulttuuririentoineen ja harrastuksineen itsenäisen Suomen ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Yhteinen vihollinen yhdisti eri näkökantaa itsenäisyysasiassa edustavat tahot viimeistään 1930 -luvun lopulla.
Kirjan lopussa on noin 650 henkilön nimiluettelo, joista yli 500 on ähtäriläisiä. Lisäksi teoksessa on nostettu faktalaatikoin esiin keskeisimmät suojeluskunta- ja lottatoimijat.
Heikki Makkonen
Ähtärin Reserviupseerikerho
