Maanantai aamuna 11.11 kello 05.00 suuntasimme bussimme nokan Kurikassa Kainuuseen. Matkan varrelta poimimme Seinäjokiset, Kuortanelaaset ja Lapualaaset kyyttihin. Keli lähenteli nollaa, kuskinamme toimi Tapio Piittari Vaasasta ja matkanjohtajana Mikko S. Säntti. Esittelyt pidettiin ennen ensimmäistä kahvitaukoa Kärsämäellä. Mukana oli ”kirjava” joukko maanpuolustusväkeä. Sanoa voi että jokainen puoulustushaara oli edustettuna sekä sotilasarvot sotamiehestä majuriin.
Matkan tarkoitus oli selvä. Tutustua joukkoon, joka kouluttaa alueemme varusmiehiä n. 1100 saapumiserää kohti. Kainuun prikaatissa ei voi olla törmäämättä pohjalaiseen ensimmäisen 10 minuutin aikana.
Kainuun prikaatin Hoikankankaan portilla meitä oli vastassa esikuntamestari yliv Kari Mankinen, ajopiirturin pakottama tauko jonka vietimme sotilaskodissa. Jatkoimme matkaa kohti Kuhmoa jossa aioimme majoittua pari yötä Hotelli Kainuussa.
Kuhmon Rajavartiosto
Ensimmäinen varsinainen tutustumiskohde oli Kainuun rajavartiosto ja sen Kuhmon rajavartiosto. Portit avautuivat ja meitä vastassa oli ltn Alexander Kyllönen. Hän toimi vartioston apulaispäällikkönä.
Alexander Kyllönen esitteli rajan toimintaa valtakunnan tasolla sekä viranomaisyhteistyötä. Kuhmon rajavartioston tehtävien osalta saimme seikkaperäisen selvityksen, jota kuuntelimme ”korvat höröllä” kahvia hörppien.
Ulkona meille esiteltiin vielä nykyaikaista laitteistoa mm. pimeänäkö kiikareita, sekä ajoneuvokalustoa monipuolisine kalusteineen ja johtamisvälineineen.
Luovutimme käynnistä muistoksi kiltamme standaarin sekä historiikin yhdessä sihteerimme Marko Pänkälän kanssa.
Talvisotamuseo
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80-vuotta Talvisodan syttymisestä marraskuun 30:s päivä. Seuraava kohteemme olikin vain meitä varten avattu talvisotamuseo. Museonjohtaja Hilkka Tampio oli meitä vastassa. Hän on toiminut museon johtajana jo yli 20 vuotta. Kokemus huokui kuulijalle, kun hän alkoi esittelemään museota. Kuhmo kärsi kovia menetyksiä talvisodan aikana. Seinillä olevat taulut ja esineet kertoivat karua ja surullista tarinaansa, josta Hilkka osasi kertoa vielä vaikuttavia yksityiskohtia. Museolla käy vuodessa noin 6 tuhatta vierailijaa. Museo on Kuhmon kaupungin ylläpitämä, erittäin persoonallinen rakennelma luonnonhelmassa.
Hotelli Kainuu
Hotellissa meitä odotti lämmin sauna. Päivällisen söimme ravintolan salissa. Palvelu oli moitteetonta. Voimme suositella. Eräs halusi varata ensivuoden kamarimusiikkipäiville majoitusta, mutta paikat olivat jo loppuunmyydyt.
Kuhmo-talo
Koitti tiistai aamu ja olin veljeni Ari kanssa aamukävelyllä. Törmäsimme naishenkilöön, joka torilla kuvasi lumikasaa. Minä tietysti kysymään, että mikäs tämä tällainen kuvattava nähtävyys on? Koska minä en näe siinä mitään kuvattavaa. Hän sanoi, että kasassa ei ole mitään erikoista, se on vain väärässä paikassa. Olimme törmänneet Kuhmon kaupungin kulttuuripäällikköön. Kerroimme mistä olemme ja mitä Kuhmossa teemme. Hän sanoi, että ehdottomasti teidän tulee tutustua Kuhmo-taloon. Joukko bussiin ja Kuhmo-talolle. Huutelin käytävässä, että ”ny me tultihin”. Pienen hämmennyksen jälkeen tuli kulttuuripäällikkö ja toiminnanjohtaja, joka aloitti talon esittelyn. Täytyy sanoa, että kaunein puusta rakennettu rakennus, jonka minä olen nähnyt. 64 km kuusipuuta. Yli 600 istumapaikkaa. Akustiikkaa pystyi muuntamaan muutamassa minuutissa. Aivan valtava paikka Kuhmon kamarimusiikkijuhlille. Kannatti törmäillä torilla.
Vuosanka ja Kainuun prikaatin harjoitus
Lähdimme kohti Vuosangan harjoitusaluetta, joka sijaitsee noin 60 km:ä Kuhmosta länteen. Matka tuntui loputtomalta pientä uraan mentäessä ja luntakin oli Kainuuseen satanut jo yli 40cm. Lumihan ei ole mikään este sotilaalle, vaan ainoastaan hidaste. Sutisentietä kohti johtolaa. Meitä oli vastassa yliv Kari Mankinen, joka johdatti meidät prikaatin tarjoamalle lounaalle. Lounaan oli valmistanut Leijona Catering kenttäkeittiöllään. Maittavan lounaan jälkeen meidät otti vastaan harjoituksen johtaja ja KAIPR:n esikuntapäällikkö evl Oula Asteljoki. Prikaatin esittelyn jälkeen hän kertoi meille käynnissä olevasta harjoituksesta ja sen tavoitteista. Tässä vaiheessa luovutimme prikaatille Seinäjoen Sotilaspiirin Killan standaarin ja historiikin.
Keltaiset ja siniset
Tilanneselvityksen saapui antamaan evl Jari Salonen. Siirryimme omalla bussilla harjoituksen ”sisään”. Keltaiset puolustivat ja siniset hyökkäsivät. Puolustajien tueksi saapui panssaroitua voimaa, kun pyyhälsimme Leopard panssarivaunun perään, jota seurasi iskujoukko ps-sisulla. Siniset käyttivät epäsuoraatulta hyväkseen, mutta eivät saaneet tulta vaikuttamaan. Ei tappioita keltaisille ja asemat pitivät.
Mistä tämän taistelun kulun saimme tietoomme? Tekniikka kehittyy. Vääpeli Janne Karppinen piti meille tilannekatsauksen. Ajonneuvon peräosassa oli iso näyttö, jossa kaikki tapahtumat näkyivät reaaliajassa. Näimme ryhmitykset ja koko taistelun kulun. Mielenkiintoisen esityksen jälkeen lähdimme tutkimaan mitä pioneerijoukkue on saanut aikaan.
Maj Markku Heikkinen piti ansiokkaan esittelyn pioneeritoiminnasta. Miinoitteen rakentamisesta ja rakentamista helpottavasta kalustosta. Ilta alkoi hämärtämään. Evl Oula Asteljoki kysyi, että voisimme juoda vielä kahvit johtolassa ennen poistumista harjoitusalueelta. Ei meitä tarvinnu kahta kertaa pyytää tai käskeä. Johtolassa vierähti vielä tunti. Tuli mieleen entisen komentajan lausahdus katsoessaan kahvihuoneeseen. ” katsokaa, että kahvitunnista ei tule ruokatuntia pidempi”.
Pöytäkeskusteluissa löytyi yhteisiä tuttuja jokaiselle. Lähdimme hotellia kohti. Päivä oli antoisa. Saunassa ja illallisella purimme vielä päivien antia. Kyllä kannatti herätä. Paluumatkakin tuntui lyhyemmältä kuin tultaessa.
Kiitokset kaikille osalllistujille.
Mikko S. Säntti
