Sotahistoriallinen matkamme alkoi Kurikasta 23 päivä Seinäjoen kautta junalla Helsingin kirkolle. Tarkemmin sanottuna tulimme Mannerheimin ratsastajapatsaalle. Mikä olisikaan ollut parempi kokoontumis- ja lähtöpaikka.
Mukana kurikkalaisia ja Kurikasta lähtöösin olevia, sekä eteläpohjalaisia historiastamme kiinnostuneita matkaajia. Historia-asiantuntijana matkalla oli tuttu mies, maisteri Juhani Vakkuri. Voisi sanoa, että ”historian tietämyksen kovalevy”.
Kuskinamme Micha Koistinen, jonka kokemuksen ja iloisen olemuksen matkaajat kokivat monesti matkan kuluessa. Melekeen kaikki olivat paikalla sovittuna aikana. Katajiston Seppo oli jäänyt VR:n riepoteltavaksi, juna tunnin myöhässä, mutta ”Mersu kyydillä” Vaalimaalle hänkin tavoitti joukon.
Vaalimaan raja
Monet kerrat reissuja järjestäneenä odotin rajan ylitystä. Olikos kaikilla passit mukana? Kylläpäs oli! Passin tulee olla voimassa 6 kk:tta matkamme jälkeen, sekin oli syytä tarkistaa jo ennen matkaa. Vaalimaalla kaikki meni suhteellisen nopeasti Suomen puolella. Venäjänkin puolella kaikki tapahtui kohtuullisessa ajassa. Passimme tarkistettiin noin 5 kertaa. Rajan ylitykseen tulee varata aikaa, aina kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu.
Viipuria kohti
Matkaamme kohti Viipurinlahtea ja siellä käytyjä taisteluita. Säkkijärvi ohittaen monikin hyräili Säkkijärven polkan tahtiin. Saavuimme Harjuniemeen. Paikalla oli ollut kovat taistelut jatkosodan aikana, kaatuneita vihollisia oli jäänyt niemen molemmin puolin tuhansia. Kaunis hiekkainen harju, jossa näkyi vielä Suomalaisten puolustajain asemakaivannot. Asemat oli pidetty. Vihollisen tarkoituksena oli rantautua ja tukea Viipurin valloitusta lännestä päin, Juhani Vakkurin kertoi. Loisteliasta mökkiasutusta oli ilmestynyt Viipurinlahden rannoille.
Tali-Ihantala suurtaistelut kesällä 1944
Kurikan Raskas Patteristo I
Mikko S. Säntti kertoi Kurikan Raskas Patteristo I:n jatkosodan vaiheita, kun patteristo lähti jatkosotaan Kurikasta 19.6 1941, sillä oli mukanaan matkan varrelta Jyväskylästä 12 kpl 155/17 noudettua tykkiä. RaskPsto I sai 15.6 valmistella siirtymisen Syvärinniskalta tukemaan puolustustamme Tali-Ihantala suunnalle maj Kervisen johdolla. Patteriston rivivahvuus oli tuolloin 411 miestä.
Patteristo oli päämajan alainen yksikkö. RaskPsto I oli jaettu kahteen junakuljetuserään, jotka lastattiin 21.6 Alavoisen asemalla. I Osa 30 vaunua ja II osalle 36 vaunua, patteristohan oli moottoroitu, joten materiaalia oli paljon. Vaikkakin kaikki ylimääräinen materiaalia luovutettiin Mäkriän asemalla lähetettäväksi Kurikan Suojeluskunnan hallintaan, kuten monet asiakirjat myös pl.vihollistiedot, jotka tuli hävittää polttamalla ennen lähtöä. Mäkriän asemalle jäi myös kurikkalaisten puhdetöitä kotiin lähetettäväksi. Näin myös edesmenneen sotaveteraanin Yrjö Yli-Krekolan tynnyrisarja, joka ei koskaan saapunut Kurikkaan Lohiluomalle.
23-24.6.1944 patteristo saapui Vainikkalan seudulle, jossa se purettiin junista ja asettui Nurmen aseman seudulle odotusryhmitykseen ns. kevyt asema.
24.6.1944 RaskPsto I sai käskyn tiedustella ja valmistella asemat Juustilasta Vakkajärven pohjoispuolelta. Vakkajärvelle patteristo asettui asemiin. Olin merkinnyt sodanajan karttaan yksiköiden tarkat asemapaikat, sekä kahden tulenjohtopaikan sijainnit Silli I:sen ja Maidon sijainnit. Patteristolle oli merkitty Portinhoikan alueelle runsaasti torjuntamaaleja, joita kyseiset tulenjohtopaikat tähystivät. Patteristolla oli toki muitakin tj.paikkoja kuten Eero, Hanna, Ura jne.
26.6.1944 RaskPsto I:n koki ensimmäiset tappiot Karjalan kannaksella kaatuneina. Vihollisella oli tykistöllinen ja panssariylivoima, jolla se yritti tuhota suomalaisten puolustusasemat. Viipuri oli menetetty ja ev. Kemppi oli joukkoineen vetäytynyt räjäyttäen Viipurilahden sillan poistuessaan kaupungista.
27.6.1944 maj Kervinen ylennettiin everstiluutnantiksi. Sodan loppuun saakka patteristo torjui tulellaan vihollisen panssaroituja hyökkäys/läpimurto yrityksiä Portinhoikan ja Juustilan kankaan eli Juustilan kanavan molemmin puolin. Ampuen yhteensä 6374 kranaattia, sekä tuhoten lukuisan määrän vihollisen kalustoa tulellaan.
5.9.1944 kello 05.30 tuli tieto ev Rauramon välittämänä, että oli solmittu ”Välirauha” ja vihollisuudet tulee lopettaa. Tiedämme että kaikki eivät olleet tyytyväisiä ja varsinkaan rauhanehdoista.
23.11.1944 kello 07.30 Ensimmäiset Kurikkalaiset patteriston miehet saapuivat Kurikan asemalle.
Oheiset tiedot olen poiminut Kurikan patteriston komentopaikan ja yksiköiden sotapäiväkirjoista.
Portinhoikka
Matkamme jatkuu ja äänessä Juhani Vakkuri kertoo suurtaistelun kulkua rintamalohkolla. Ohitamme myös Portinhoikan risteysalueen. Huomioitavaa on, että jatkosodan aikaan ei ollut paljonkaan kasvillisuutta saati puustoa eli maasto oli aikalailla avointa. Saavumme Viipuriin, jossa meitä odottaa illallinen, sekä hotelli Viipuri. Täytyy sanoa, että Viipuri on pessyt kasvojaan sitten viime näkemän. Torkkelinpuistossakin oli mukava käydä aamukävelyllä.
Lauantai 24.8 Muolaa, Äyräpää, Kiviniemi, Räisälä, Käkisalmi
Lähdemme hotellilta suuntana Muolaan pitäjä. Juhani kertaa Viipurin taisteluita. Viipurissa ei ollut ihmisillä varsinaista tietoa evakuoinnista eli sieltä poistuttiin ns. pikana, mikä koski siis siviiliväestöä. Vaikkakin evakuointijunia rajalta oli saapunut jatkaen matkaa eteenpäin.
Taistelukoulu
Ajamme Taistelukoulun luo. Kerron erään kurikkalaislotan tarinan siitä, miten hän kahden muun lotan kanssa hoiti taistelukoululla ollutta viestikeskusta talvisodan aikana. Jotenkin heidän osaltaan lähtö epäonnistui, koska vihollinen oli kaupungissa. Viime hetkellä he pelastuivat jälkijoukon mukaan. Hän elää keskuudessamme tänään 102-vuotiaana ja palveli vielä jatkosodan aikana kenttäsairaalassa, sekä muissa palvelutehtävissä.
Muolaa ja panssariestekivi 2010
Muolaassa ohitimme paikan, josta 2010 noudimme panssariestekiven, joka on tykkipuistossamme Kurikassa. Metsolan Matti varmisti vielä paikan sijainnin. Muutosta oli tapahtunut, koska hiekkatiestä oli tullut pikitie. Muutenkin täytyy sanoa, että ns. päätiet Karjalan Kannaksella ovat paremmassa kunnossa kuin tiemme kotisuomessa.
Äyräpää
Äyräpäässä Juhani Vakkuri kertoi Vuosalmen taistelusta, miten Äyräpään kirkon seutu koitui monen Nurmolaisen taistelijan viimeiseksi kohtaloksi. Nyt tuo oli kaunis paikka hiekkarantoineen, Vuoksen virratessa hiljalleen. Ei voinut kuvitella, että sekin virta oli monen sotilaan ”Tuonelan virta”. Huomioitavaa oli, että Venäläisten aikanaan suunnittelemaa mökki- ja viihdekeskusta ei ollut toteutettu. Siinä asiassa myös Suomen valtio on ollut aloitteellinen aikeen estämiseksi.
Käkisalmea kohti
Matkamme jatkuu Kiviniemen kautta Räisälään. Räisälän kirkko on hyvin säilynyt, palvelee tällä hetkellä kylätaloona. Saavumme Käkisalmeen Karjalan vanhimpiin kaupunkeihin eli Korelaan. Tutustumme Korelan linnaan 1200 –luvulta, Ruotsalaisten rakentama. Suomen aikaan kaupunki oli varuskunta ja koulukaupunki. Yövymme Käkisalmessa.
Sunnuntai 25.8 Konevitsan luostarisaari ja yöksi Koukkalaan
Saavumme Sortanlahteen, jossa oppaamme Taisija odottaa meitä. Käkisalmesta tullessamme oli tie uutta ja Sortanlahden satama, josta alukset Laatokalle lähtevät oli tehty uusiksi. Uusi oli myös rannalla oleva huoltoasema jollaista saa hakea. Rannalla oli myös valmistumassa loistohotelli, jonka korkeat lasiseinät suuntautuivat Laatokalle.
Saavuimme noin 20 minuutin laivamatkan jälkeen Konevitsan luostarisaarelle. Uusi satama, uusi ravintolarakennus rannassa tervehti meitä. Taisija opasti ja kertoi luostarin historiaa. Hän oli ensimmäinen opas, joka puhui myös talvisodasta sen oikealla nimellä. Luostari ja koko sen alue oli rakennettu ja saneerattu loistoonsa. Hanke oli toteutettu Venäläisen energiayhtiön toimintana, sekä rahoittamana. Pietarin taideopiskelijat olivat restauroineet kaikki luostarin seinä- yms. maalaukset. Kävimme myös kuuluisalla hevoskivellä, joka muistuttaa hevosenpäätä. Kiven päällä on pieni tsaouna, jossa voi hiljentyä.
Syömme luostarissa lounaan, joka nautittiin luostarin ruokasalissa ortodoksisen perinteen mukaan. Saarella on myös luostarihotelli, jossa voi majoittua. Kauppapuodeista voi ostaa matkaan, vaikka luostariviiniä. Luostarin satamaan ja siitä matkaamme veneellä Sortanlahteen.
Kiviniemi, Rautu ja Koukkalaan yöksi
Matkamme jatkuu Kiviniemen kautta Rautuun. Raudussa vanhassa suomessa on valmistunut laskettelurinne ja mikä erikoisinta uusi F1-rata herkkuineen. Jotenkin tuntuu, että rahaa on investoitu mittavat summat Karjalan Kannakselle. Uusi moottoritie Pietarista Sortavalaan on viittä vaille valmis, samoin rautatieyhteys asemineen.
Siiranmäki
Saavumme Siiranmäkeen. Juhani Vakkuri kertoo Siiranmäen taistelusta, olemme yhdellä sen komentopaikoista. Betoniset panssariesteet nousevat maasta sammaloituneina kertoen tarinaansa, jonka me kaikki aistimme seisoessamme niiden edessä, kuten suomalaiset kunniakansalaisemme ja henkensä isänmaan puolesta antaneet olivat tehneet.
Valkeasaaren kautta matkamme jatkuu Kuokkalaan Suomenlahden rannalle. Hotellista on komeat näkymät ja kauempana siinsi Pietarin valot. Karjalan Kannaksen hotelleista sen verran, että taso on parantanut. Tosin hanavettä ei tule juoda vielä tänäänkään.
Maanantai 26.8 Terijoki, Vammelsuu, Raivola, Kuuterselkä, Summa, Viipuri ja Helsinki
Ohitamme Terijoen ajaen muutaman kierroksen, vielä näkyy muutama suomalaisten rakentama huvilarakennus, mutta uusia loistohuviloita ja ravintoloita olivat rannat ”pullollaan”. Kurikkaakin on aikanaan siirretty n. viisi rakennusta Terijoelta mutkien kautta ja osin suoraan. Vammelsuun taistelupaikan kautta Raivolan lehtikuusikkoon.
Monet meistä halasivat isoja lehtipuita ja kuvauttivat itsensä. Mitä puut kertoivat kellekin, jäi epäselväksi. Ainakin Panttilan Tepon ilme kertoi, että paikka oli ”metsämiehelle” mieluinen.
Kuutterselän taistelupaikalla tulee mieleen panssarisotaveteraani Lehväslaihon kirjojen kertoma. Matkaamme monen paikan kautta Viipuria kohti käsittelemme kesän 1944 ratkaisutaisteluita alueella. Talvisodan historiaan perehdyttiin Summassa, jossa oli komentopaikan korsu hahmollansa.
Saavumme Viipuriin jossa kohteemme on uudelleen talvisodassa tuhoutuneen ravintola Espilä. Nyt Venäläisomistuksessa, mutta yhtä loistelias kuin ennen. Tarkasti entisen piirustusten pohjalta tehty. Ruoka oli hyvää ja tasokasta. Suomen aikana ravintola oli erityisesti taiteilijoiden suosima, kuten Juhani Aho ja Toivo Kuula, jonka kohtaloksi Viipuri koitui 1918.
Viipurista vielä matkamuistojen hankintaa ennen matkan jatkumista kohti rajaa ja Helsinkiä.
Vaalimaa
Rajalla Vaalimaalla kaikki meni suhteellisen lyhyessä ajassa. Matkalla keskusteltiin vilkkaasti reissun tapahtumista ja jotkut suunnittelivat lähtöä vielä syksyn aikana Normandiaan.
Helsingissä seurueemme ”hajosi”, osa jäi mutta suurin osa jatkoi junalla Pohjanmaalle. Ajatuksenamme kaikilla ” Suomi on hyvä maa”.
Haluan esittää kiitokset matkalaisille ja kuljettajallemme, sekä jälleen kerran Juhani Vakkurille.
Muistoa kunnioittaen
Sotaveteraani Unto Nyystilän muistoa kunnioittaen. Unto Nyystilä nukkui pois matkamme aikana 23.8.2019 Laihialla. Unto oli matkassamme viime vuonna Muurmanskissa.
Osanottomme omaisille.
Veturi
Mikko S. Säntti
