Reserviläinen-lehdessä kerrottiin Reserviupseeriliiton ja Reserviläisliiton suunnittelemasta alueorganisaatioiden uudistuksesta. Tavoitteeksi on asetettu paikallisyhdistysten parempi tukeminen ja liittojen yhteistyön tiivistäminen. Tavoite kuulostaa hyvältä. Keinot sen saavuttamiseksi herättävät kuitenkin vakavia kysymyksiä.

Lehden mukaan harkinnassa ovat muun muassa Reserviupseeriliiton 12 aluetoimiston malli sekä MPK:n seitsemään maanpuolustuspiiriin perustuva malli. Muutosten tavoitteena olisi aloittaa uusi toimintamalli vuonna 2029.
Ennen kuin karttoja piirretään uudelleen, pitäisi kuitenkin vastata kysymykseen: Mikä nykyisessä järjestelmässä on vikana, että organisaatiorakennetta täytyisi muuttaa ja toiminta keskittää?
Reserviläistoiminnan voima syntyy paikallisuudesta. Ampumatoiminta, koulutustapahtumat, harjoitukset, yhteydet kuntiin ja muihin paikallisiin toimijoihin sekä ennen kaikkea ihmisten välinen yhteisöllisyys rakentuvat lähellä.
Reserviläistoiminta on vapaaehtoistoimintaa. Vapaaehtoinen käyttää siihen omaa aikaansa juuri siksi, että kokee toiminnan omakseen ja tuntee ihmiset, joiden kanssa sitä tehdään. Mitä suuremmiksi alueet kasvavat, sitä suurempi on vaara päätöksenteon etääntymisestä paikallisyhdistyksistä. Samalla pienten paikkakuntien ääni ja tarpeet voivat jäädä suurten jäsenkeskittymien varjoon. Resurssitkin ohjautuvat helposti sinne, missä ihmisiä on eniten.
Jos matkat kokouksiin, tapahtumiin ja päätöksenteon äärelle pitenevät kymmenillä tai jopa sadoilla kilometreillä, vaikutus näkyy ennen pitkää vapaaehtoisten osallistumisessa.
Mitä uudistus tarkoittaisi Etelä-Pohjanmaalle?
Etelä-Pohjanmaalla on vahva ja pitkä maanpuolustusperinne, joka ulottuu paljon nykyisiä reserviläisjärjestöjä kauemmas. Suojeluskunnilla oli aikanaan merkittävä osa suomalaisessa maanpuolustusjärjestelmässä. Myös vuoden 1939 joukkojen perustamissuunnitelmia esittelevä historiallinen kartta muistuttaa siitä, että Etelä-Pohjanmaalla oli oma selkeä asemansa maanpuolustuksen alueellisessa rakenteessa.

Nykyisinkin Etelä-Pohjanmaan reserviläistoiminta on aktiivista. Alueella ei ole omaa varuskuntaa, minkä vuoksi reserviläisjärjestöjen paikallinen toiminta, vapaaehtoisten verkostot ja maanpuolustustahdon ylläpitäminen saavat entistä suuremman merkityksen. Siksi pitää uskaltaa kysyä, että mitä suunniteltu alueuudistus tarkoittaisi Etelä-Pohjanmaalle? Vahvistaako se paikallista toimintaa, kuten tavoitteeksi ilmoitetaan, vai siirtyisikö tosiasiassa päätösvalta ja resurssit keskittämisen myötä kauemmas?
Nyt tarvitaan vastauksia
Ennen päätöksiä Reserviupseeriliiton ja Reserviläisliiton pitäisi avata uudistussuunnitelmaa jäsenistölle huomattavasti konkreettisemmin. Mitä lisähyötyä tavallinen paikallisyhdistys ja sen jäsen uudistuksesta saisivat? Mitkä ovat esillä olevien seitsemän ja kahdentoista alueen mallien todelliset kustannukset ja henkilöstömäärät?
Miten mallit vaikuttaisivat nykyisten piirien ja paikallisyhdistysten päätösvaltaan, rahoitukseen ja käytännön toimintaan?

Ja yksi kysymys ansaitsee mielestäni aivan suoran vastauksen: Onko alueorganisaatioiden yhtenäistäminen ensimmäinen askel kohti Reserviupseeriliiton ja Reserviläisliiton tai mahdollisesti muiden maanpuolustusjärjestöjen organisatorista yhdistymistä? Jos näin ei ole, sekin kannattaa sanoa jäsenistölle selvästi. Samalla on kysyttävä, miten näin merkittävä uudistus voidaan toteuttaa, jos paikallisyhdistykset tai piirit eivät sitä kannata. Järjestöt ovat olemassa jäseniään ja paikallista toimintaa varten, eivät toisinpäin.
En vastusta uudistamista siksi, että kaiken pitäisi säilyä ennallaan, mutta sen hyödyt pitää pystyä osoittamaan; syntyykö enemmän toimintaa, saavatko yhdistykset enemmän tukea ja kokeeko yksittäinen reserviläinen edelleen oman yhdistyksensä omakseen?

Historiaa ja perinteitäkään ei pidä nähdä kehityksen esteenä. Ne kertovat, miksi alueellinen maanpuolustustyö on ihmisille tärkeää ja miksi siihen sitoudutaan sukupolvesta toiseen. Täältä on aina lähdetty, kun isänmaa on kutsunut. Tämä jos mikä on vaalimisen arvoinen asia!
Reserviläisyys perustuu vapaaehtoisuuteen, yhteisöllisyyteen ja vahvaan maanpuolustustahtoon. Tätä joko on tai ei ole. Etelä-Pohjanmaalla reserviläisyys on vahvaa, miksi sitä halutaan heikentää?
Koti, uskonto ja isänmaa!
Piia Kattelus-Kilpeläinen
Huolestunut reservin kersantti,
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien
hengellisen- ja perinnetoimikunnan jäsen
