Otsikon aforismin olen oppinut isokyröläiseltä veteraanilta ja se tuli mieleeni vieraillessani Jurvan perinnepäivillä 27.07.2024.
Jorma Marttila on henkilö, joka toteuttaa veteraanien perinnetyötä mitä moninaisimmilla tavoilla. Jurvan museolla järjestetyssä tapahtumassa julkaistiin hänen toimittamansa kirja nimeltään: Tarinoita sotavuosilta, jurvalaiset sodan vuosina 1939-45
Tuohon kirjaan hän on haastatellut ja koonnut todella runsaan kattauksen sodan kokeneiden henkilöiden eri vaiheista. Tunnemme hänen asiantuntemuksensa myös erikoisesti sodan ajan lentokoneista ja niiden pienoismalleista. Historian ammattilaisena hän on järjestänyt museoon pysyviä ja vaihtuvia näyttelyitä, jotta nuorisokin kiinnostuisi museovierailuista.
Perinnepäivä saavutti yleisömenestyksen, monipuolisesta ohjelmasta vastasi mittava paikallisten aktiivien joukko. Upeita kansallispukuja ”tuuletettiin” todella monipuolisesti, jopa miehilläkin oli perinneasuja.
Päivä osoitti sen, kuinka paikallisesti voidaan veteraanien perinnettä vaalia yhteisvoimin. Viimeiset veteraanit saavat arvoisensa kohtelun ja heistä samoin kuin leskistä huolehditaan loppuun saakka. He ovat tämän ansainneet.
Kiitos jurvalaiset!
Esko Petäjä
Isokyrö
