Seinäjoen reserviläisjärjestöt sekä Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo järjestivät 16.11.2022 tarinaillan asekätkennästä Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museolla.
Pertti Kuoppala Seinäjoelta kertoi isänsä Jaakko Kuoppalan muistiinpanojen ja muistojen pohjalta Seinäjoen tapahtumia asiassa. Jaakko Kuoppala oli pidätettynä ja linnassa ko. asian vuoksi. Aki Kivimäki kertoi isänsä Jaakko Kivimäen osuudesta asekätkentään ja Martti Hallasuo kertoi lisäksi paappansa Leo Hallasuon osallisuudesta asekätkentään Helsingissä. Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museolla oli paikalla 40 kuulijaa.
Tilaisuuden avasi ja juonsi Heikki Koivisto Seinäjoen Reserviläisistä tuoden esille asekätkennän historian Wikipedian mukaan. Asekätkentä oli jatkosodan jälkeen Suomessa suoritettu salainen aseiden hajavarastointioperaatio, jolla pyrittiin mahdollistamaan sissisodankäynti sellaisessa tilanteessa, että Neuvostoliitto miehittäisi maan. Operaatio toteutettiin suojeluskuntapiireittäin kunkin piirin paikalliset olot hyvin tunteneiden upseerien johdolla. Toimenpiteen virallinen nimi oli hajavarastointi.
Salaista hanketta johtivat Päämajan operatiivisen osaston päällikkö eversti Valo Nihtilä ja operatiivisen osaston maavoimatoimiston päällikkö everstiluutnantti Usko Sakari Haahti. Paikallistasolla aseiden hajavarastoinnista vastasivat jokaiseen 37 suojeluskuntapiiriin syys- ja lokakuun vaihteessa 1944 nimitetyt 2. yleisesikuntaupseerit; suojeluskuntapiirien 1. yleisesikuntaupseerit hoitivat rintamajoukkojen kotiuttamista.
Muutamia yksittäisiä asekätköjä tuli ilmi eri puolilla maata jo loppuvuoden 1944 aikana. Koko laajuudessaan tapaus alkoi paljastua keväällä 1945, kun oululainen varastointiin osallistunut ”mielipiteiltään vasemmistolainen” sotamies Lauri Kumpulainen oli tavattu Oulussa kaupittelemasta Iissä sijainneesta ase- ja varustekätköstä varastamiaan muonapakkauksia. Kumpulainen oli kuulunut vänrikki Sulo Uiton johtamaan kätkentäosastoon, johon Uitto oli vastusteluistaan huolimatta joutunut ottamaan myös hänelle ennalta tuntemattomia täydennysmiehiä. Kumpulaisen lähimmät esimiehet olivat perustelleet tämän mukaan ottamista koulutuksellisilla syillä.
Toimintaan osallistui kaikkiaan noin 5 000–10 000 henkilöä. Määrän summittaisuus johtuu siitä, ettei kaikkien toimintaan osallistuneiden osuus koskaan paljastunut. Näistä noin 2000 oli jossakin vaiheessa pidätettynä. Myöskään pidätettyjen tarkkaa määrää ei tiedetä. Liittoutuneiden valvontakomissio ja suomalaiset kommunistit vaativat, että asia oli nopeasti selvitettävä ja että siihen osallistuneita oli rangaistava. Asiasta säädettiinkin erikoislaki, ja lopulta Pohjoismaiden laajimmassa oikeusjutussa toiminnasta tuomittiin 1 488 henkilöä.
Tilasin isäni Jaakko Kuoppalan asekätkentäpidätykseen johtaneet kuulustelupöytäkirjat arkistoiden avauduttua vuonna 1978 mutta sainkin kaikkia seinäjokisia koskevat kuulustelupöytäkirjat, joihin tämäniltainen tarinailta perustuu. Aloitti Pertti Kuoppala. Hän oli salaisen asekätkennän alkaessa vanhempiensa seitsemästä lapsesta nuorin. Tuolloin vain 6 kuukauden ikäinen.
Kapteeni Eino Mattila oli soittanut maanviljelijä Jaakko Kuoppalalle syksyllä 1944 ja pyytänyt häntä tulemaan hevosella suojeluskuntatalolle hakemaan tavaroita ja katsomaan paikan, johon ne voisi viedä. Hän veikin ne Heikkilänkylässä viljelemänsä Heikkilän tilan riiheen mutta kuulusteluissa kaikkien muiden tavoin ei muistanut tavaroiden määrää tai laatua. Samalla hakureissulla suojeluskuntatalolla oli myös Aki Kivimäen isä Jaakko Kivimäki, joka asui Soukallajoella hieman syrjässä eli turvallisemmassa paikassa. Ari kertoi vanhemman veljensä ihmetelleen aamulla: Miksi hevonen oli vielä aamulla märkä, missä sillä oli ajettu yöllä raskaalla lastilla? Niin salaista se oli, ettei edes perhe tiennyt.
Kuulustelupöytäkirjoista selviää, että kuulustelut suoritettiin Vaasassa ja niissä vierähti helposti viikko. Niinpä Jaakko Kivimäen yksi pojista Mikko kävi sitten 13-vuotiaana yksin palauttamassa kuorman suojeluskuntatalolle. Tuomiot olivat yleensä ehdollisia. Jaakko Kuoppalallakin kaksi kuukautta ehdollista vuonna 1947. Tämän mahdollisti asekätkijöiden tuomitsemiseksi laadittu taannehtiva laki samaan tapaan kuin sotasyyllisistäkin aikoinaan. Seinäjoella kuulusteltiin kymmeniä henkilöitä mutta kaikki eivät saaneet tuomiota. Muita tuomittuja olivat mm. Seinäjoen sotilaspiirin silloinen päällikkö Aalto ja aseupseeri Mattila, em. Kuoppala ja Kivimäki, Viitamäki, Rintala ja Kuusisto.
Matti Lukkari on kirjoittanut aiheesta kirjan Asekätkentä, jossa kaikki seinäjokiset tuomion saaneet on lueteltu.
Asekätkentä oli varautumista pahimpaan. Neuvostoliitto myönsi, että suomalaiset kykenisivät myös sissisotaan eikä sen vuoksi halunnut jatkaa sotaa Jatkosodan jälkeen.
Martti Hallasuo kertoi omassa osuudessaan paappansa Leo Hall (myöh. Hallasuo) osuudesta asekätkentään Helsingissä. Leo Hallasuo suoritti Reserviupseerikoulun vuonna 1928, josta Martti esitti todistuksen ja missä eri oppiaineet oli lueteltu ja missä hän valmistui asesepäksi (alunperin aseteknikko). Armeijan palveluksesta hän siirtyi keuhkosairauden sairastamisen jälkeen poliisiksi vuonna 1934. Sodan aikana Helsingin pommituksissa hän mm. poisti suutareiksi jääneistä lentopommeista sytyttimet, tehden pommit näin vaarattomiksi, Martti Hallasuo kertoi.
Asekätkentä oli Helsingissä huomattavasti vaikeampaa kuin muualla suuren väkimäärän vuoksi. Aina joku oli näkemässä. Aseiden siirto onnistui lopulta poliisien asevarikolle ja sieltä huonokuntoisimmat aseet siirrettiin Jyväskylään ja vaihdettiin uusiin aseisiin. Sitten kun Valtiollisen poliisin Valpon henkilöstö vaihtui vuonna 1945 kommunistiseen johtoon ja asekätköjä alkoi Oulun tapahtuman jälkeen löytyä, loppui myös asekätkentä Helsingissä.
Kaikkia kätköjä tuskin on vieläkään löydetty.
Timo Sysilampi
