Minulta eniten kysytty kysymys viimeisen kuukauden aikana on: ”Miksi sinä liityit reserviläisiin?” Niin, miksi? Aloin itsekin sitä syväluotaavasti miettiä, mikä saa nelikymppisen, neljän lapsen äidin ja armeijaa käymättömän liittymään reserviläisiin?
Vastaus on, monta asiaa.
Nuorempana toki kunnioitin itselleni läheisen pappani työtä tämän maan eteen, mutta kuten kliseinen sanonta menee, ikä tuo viisautta, on totta. Se tuo ymmärrystä tajuta vielä paremmin, millaisia uhrauksia niin miehet, kuin naisetkin tuolloin antoi. Vielä ajankohtaisemmaksi asian teki vanhimman poikani kutsunnat pari vuotta sitten.
Toinen syy, joka vahvasti tulee mieleen, kiertää hieman toisen rakkaan harrastuksen, vapaaehtoisen pelastuspalvelun VaPePan kautta.
Monin paikoin vapaaehtoisista on pulaa. Yleensä jonkin alueen herättää tutustumaan toimintaan vasta se, kun jokin ikävä tapahtuma kohtaa paikkakuntaa, näin kävi myös itselleni. Vasta se omalla paikkakunnalla tapahtunut tragedia ja siihen liittyvä avuttomuuden tunne sai minut etsimään tietoa VaPePasta ja mahdollisista koulutuksista.
Tässä siis yksi hyvä syy liittyä reserviläisiin, tietoa ja taitoa voi kehittää, jotta on valmiutta toimia, jos jotain tapahtuu, toki toivoen, että niin ei koskaan käy.
Myös sillä, että olemme elvyttäneet täällä Lapualla reserviläisten toimintaa ja olemme kovasti viimeisen vuoden aikana jalkautuneet erilaisiin tapahtumiin, toivon olevan positiivinen vaikutus myös tuleviin alokkaisiin. Ei nähtäisi palvelusaikaa pakollisena pahana, vaan paikkana, josta saadaan paljon eväitä tulevaisuuteen.
Tätä kirjoittaessani, vanhin poikani on kotiutunut vuoden palvelusajan jälkeen ja hymyssä suin mietin pojan kanssa lomilla käytyjä keskusteluja. Ollaan vertailtu SRA:n ja armeijan ammutuskäskyjä ja minä olen oppinut, mitä on siivutus ja monta muuta asiaa.
Hyvänä äitinä olen tietenkin lyönyt pojalle reserviläisiin liittymislomakkeet jo kouraan, tästä on hyvä jatkaa.
Maria Koski
