Vuosi 2025 on kohta eletty ja katse suunnataan vuoteen 2026. No kuinka vuosi meni omasta mielestä? Tätä on syytä kaikkien pureskella omalta osaltaan. Vaan eipä nyt mennä omiin juttuihin syvemmin, nyt pureskellaan osumia ja huteja maakunnallisen maanpuolustustyön puitteissa.
Puhutaanpa, tai kirjoitetaanpa aluksi rahasta, sehän on aina trendaava ja raflaava aihe. Varsinkin sen puute. Meidän piiritoiminnassakin se on puhututtanut kuluneena vuonna tavallista enemmän. Toisaalta hyvä, että veljespiirit on nostanut sen kuuluisan kissan pöydälle ja setvinyt asioita huolella ja mielestäni varsin sopuisasti. Se meidän ”puuhasteluissa” mukana olevien pitää muistaa, että ollaan kaikki samaa reserviä. Kaikki. Mielipiteet saattaa joskus ”tapella”, mutta tekijät ei.
Piiriesikunnan ja Lakeuden Maanpuolustajain tuen kokouksissa on ollut rakentavaa keskustelua taloudesta ja sen haasteista. Tulipa tässä kokouksessa hiljattain pohdittua, että mikä piirien taloudellinen tilanne olisi, mikäli julkaistaisiin yhä omaa piirilehteä printtiversiona? Vastaus: Todella huono. Kaikkihan tietävät mitä muun muassa postittaminen nykyään maksaa. Säästöä lehtiuudistuksen myötä on vuosien saatossa on kertynyt kymmeniätuhansia euroja. Todella iso raha.
Tästä on aiheellista kiittää Lakeuden Maanpuolustajan päätoimittajaa, piirien ahkerinta (myös ainutta) työntekijää, toiminnanjohtaja J. Syvästä. Joten KIITOS! Tullessaan taloon Jani laittoi ensitöikseen lehtiuudistuksen vireille.
Tukikomppanian toiminnassa on ollut myönteistä kehitystä. Jäsenyrityksiä on nyt yli viisikymmentä ja lisää on tulossa.
Meille kaikille riittää puuhasteltavaa vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä omien resurssien mukaisesti. Tekijöistä on kysyntää ja useinpa huomaakin samojen olevan touhuamassa varsin monessa järjestössä.
Herääkin kysymys, kuinka saada uusia käsiä saveen, sekä jakamaan jo lievästi hommiin uupuneiden aktiivien työtaakkaa? Sama ilmiö on huomattu läpi järjestökentän. Monenmoista on yritetty ja joskus on jopa tulostakin tullut.
Väistämätön tosiasia on, että nyt pitää vakavasti miettiä kerhojen, yhdistysten ynnä muiden tulevaisuutta. Olisiko oikeasti aika yhdistää tiettyjä tahoja ja sillä ryhdistää toimintaa? Tuskin ketään palvelee kokousten pitäminen muutamalle vakio-osallistujalle. Uusia kasvoja kokouksissa ei näy, koska jotkut pelkäävät tulevansa valituksi johonkin yhdistyksen luottamustoimeen.
Kaikkihan muistavat, kuinka vuonna 1996 Reserviläisliiton silloinen puheenjohtaja Aapo Saari joukkoineen pyrki yhdistämään liitot. Asia ei mennyt maaliin. Silloinen Reservin Aliupseerien liitto vaihtoi nimensä Reserviläisliitoksi. Tällöin jäsenyys aukesi myös miehistölle. Se oli viisautta. Nyt tarvitaan samaa maalaisjärkeä.
Tätä raapustaessa puhelimeeni tuli yllättäen viesti. Kuva paidasta, jossa teksti: ”Pohojammaalaasis miähis asuu hulluus ja naisis viisaus.” Lähettäjä, eikä muut kyseisessä WhatsApp -ryhmässä tienneet, jotta rustaan juuri ajatuksiani piirilehteen julkaistavaksi.
Kait tuo viesti oli pyytämätön vinkki päättää kirjoitus. Mutta parin rivin verran vielä: Otetaanpa nyt porukalla asiaksi aktivoida paikallisesti väkeä osallistumaan tapahtumiin. Muun muassa piirin yleisiin kokouksiin mahtuu kovasti väkeä lisää. Itsenäisyyspäivän vastaanottajaiset 5.12.2026 pidetään sitten oikein ISOLLA porukalla, eikös?!
Toivotan meille kaikille rauhallista joulua ja antoisaa vuotta 2026.
Tavataan piiriemme tapahtumissa!
Jari Hellinen
2. varapuheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry