Aurinkoinen sää helli kaatuneitten muistopäivän viettoon 18.5.2025 Törnävän sankarihautausmaalle saapuneita isänmaan ystäviä. Tilaisuus alkoi kunniakäynnillä ja seppeleenlaskulla sankarihautausmaalla ja jatkui kaatuneitten muistopäivän tilaisuudella Törnävän isossa kappelissa.
Liput saapuivat partiolaisten kantaman Suomen lipun perässä lippulinnana, jonka perässä seurasivat seppeleenlaskijat. Ensimmäistä kertaa tässä järjestyksessä. Entisen Seinäjoen seurakunnan kirkkoherran Jukka Salon johdolla liput asettuivat paikoilleen ja Seinäjoen Perinnekuoro johtajanaan Veli-Matti Hyvönen esitti laulun Oi kallis Suomenmaa.
Seinäjoen seurakunnan kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Pirjo Aittoniemen puheessa korostui kaatuneitten muistopäivän historia ja päivän aikaisemmat nimet ja viettotavat. Seppeleenlaskuun osallistuivat: Kaatuneitten Omaiset, Puolustusvoimat, Seinäjoen kaupunki ja seurakunta, veteraani- ja maanpuolustusjärjestöt sekä Lakeuden Perinneyhdistys ry.
Yhteisesti lauletun virren 577 jälkeen liput poistuivat ja hieman sen jälkeen kunniavartion asettaneet Seinäjoen Reserviupseerikerho ry:n ja Seinäjoen Reserviläiset ry:n m58 sonnustautuneet ja miekoin varustautuneet reserviläiset poistuivat kunniatehtävästään.
Sankarihautausmaalta siirryttiin puistokäytäviä pitkin isoon kappeliin, jossa aluksi laulettiin virsi 462 Soi kunniaksi Luojan kanttori Päivi Kankainen-Martiskaisen säestämänä. Seinäjoen seudun kaatuneitten omaiset ry:n hallituksen puheenjohtaja Timo Fors toivotti muistopäivän tilaisuuden osallistujat tervetulleiksi. Puheessaan hän toi esille kunnioituksemme niitä kohtaan, jotka ovat antaneet suurimman mahdollisen uhrin isänmaamme puolesta. Sotilasarvo: sankarivainaja – on korkein sotilasarvo.
– Suomen historia on täynnä hetkiä, jolloin kansamme on joutunut puolustamaan oikeuttaan elää vapaana ja itsenäisenä. Talvi- ja jatkosodan vuosina tuhannet miehet ja naiset antoivat kaikkensa, jotta tulevat sukupolvet voisivat elää rauhassa ja rakentaa parempaa tulevaisuutta. Meidän tehtävämme on pitää huolta siitä, että heidän muistonsa ja perintönsä eivät koskaan unohdu, hän muistutti.
Musiikkiesityksestä vastasi Trio Girls´Voice säestäjänään Laura Sundell. Valitettavasti triosta oli kaksi jäsentä sairastunut eli Linnea Yli-Kokkila esitti yksin kappaleet Täällä Pohjantähden alla (säv. Petri Laaksonen ja san. Turkka Mali) sekä On Hetki (säv. ja san. Rauno Lehtinen)
Juhlapuheen piti kenraalimajuri evp Jorma Ala-Sankila. Puheen alkuosa käsitteli kaatuneitten muistopäivän historiaa alkaen sen ensimmäisestä viettämisestä toukokuussa 1940. Silloin kansakuntamme suri erityisesti talvisodassa kaatuneita. Silloin ei tiedetty, että seuraavien viiden vuoden sodat vaatisivat vielä lähes kolminkertaisen uhrin. Niistä viimeisen eli Lapin sodan päättymisestä tuli tänä keväänä kuluneeksi 80 vuotta. Näissä sodissa yhteensä yli 95 000 suomalaista menetti henkensä.
Hän myös muistutti, ettei sodan sukupolvi vain taistellut – se myös rakensi. Sodan jälkeen tämä maa nousi jaloilleen: rakennettiin koteja, tehtaita, kouluja ja lopulta hyvinvointiyhteiskunta, jossa jokaisella on ollut mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen. Se on perintö, josta saamme olla todella ylpeitä – mutta josta seuraa myös vastuu.
Kuva: Timo Sysilampi
– Täällä Seinäjoella – kaupungissa, joka sodan jälkeen kasvoi vahvasti ja nousi tämän maakunnan keskukseksi – näkyy myös se Suomi, jonka sotasukupolvi taistelullaan ja työllään auttoi säilyttämään. Täällä on ollut vapaus tehdä valintoja sekä mahdollisuus tehdä työtä ja yrittää. Ilman sotien raskasta hintaa, se tuskin olisi ollut mahdollista, hän muistuttaa.
Lopuksi hän lausui meille kaikille velvoittavat sanat: Annetaan hiljaisuuden puhua niiden puolesta, joiden ääni vaikeni sodassa. Pidetään heidän muistonsa elävänä – ei vain tänään, vaan jokaisena päivänä, jolloin saamme elää vapaassa Suomessa.
Seuraavana oli vuorossa Kaatuneitten Omaisten Liiton ansiomerkkien jako. Nytkään kaikki ansiomerkkien saajat eivät sairauksien takia päässeet paikalle. Liiton hopeiset ansiomerkit saivat Anni Mäyry ja Kaarina Puska. Merkit luovuttivat Timo Fors ja Kaisu Saavalainen.
Virren 574 Oi kaunis synnyinmaamme jälkeen kappalainen Sanna Alander piti hartaustilaisuuden. Rukouksena oli psalmi 91 Korkeimman suojelus, joka kertoo tulevasta ansasta ja enkelin siipien suojasta ja kuinka se voi olla rauhan välikappale. Tilaisuus päätettiin Seinäjoen Perinekuoron lauluesityksiin Virsi Synnyinmaalle (san. Mikko Laulainen, säv. Väinö Viitasalo) ja Pienet kukkivat kummut (san. ja säv. Ragnar Nyholm).
Timo Sysilampi
Seinäjoen Reserviläiset