Vaikka olosuhteet olivat vaikeat, Joosef ja Maria tekivät parhaansa. Majapaikassa ei ollut tilaa synnyttävälle äidille, mutta Joosef löysi kuitenkin eläinsuojan. Maria selvisi synnytyksestä ja teki parhaansa lapsen hyväksi. Kun muuta paikkaa ei ollut, hän laski Jeesuksen eläinsuojan seimeen.
Jeesuksen syntymän aikaan lapsen osa ei ollut helppo. Vähäinen oli myös Jumalan Pojan alku tässä maailmassa. Vuosikymmeniä myöhemmin Jeesus käänsi aikansa arvoasetelmat ylösalaisin. Hän teki lapsesta, vähäisestä, suurimman. Lapsesta tuli esikuva aikuiselle.
Kesti kauan ennen kuin lapsen oikeuksien sopimus saatiin aikaiseksi. On oikeastaan hämmentävää, että se syntyi vasta vuonna 1989. Sopimuksen ovat allekirjoittaneet kaikki maailman valtiot yhtä lukuun ottamatta. Lapsen oikeuksien sopimus on laajimmin hyväksytty kansainvälinen ihmisoikeusasiakirja. Sopimuksesta on kuitenkin vielä matkaa siihen, että lapsen oikeudet toteutuvat käytännössä.
Sopimuksen allekirjoittajat tunnustavat, että lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä. UNICEFin entinen pääsihteeri James Grant on kiteyttänyt olennaisen seuraavasti: ”Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus”. Lastemme isoäiti ilmaisi saman asian arkipäiväiseen tapaansa näin: ”en minä ole teistä aikuisista niin kiinnostunut, kunhan hoidatte lapset hyvin”.
Jouluna keskuksessa on lapsi. Kahdella tapaa. Juhlimme maailman Vapahtajan syntymää: seimessä kapaloissaan oleva lapsi on Jeesus, pelastajamme. Sen vuoksi joulu on ilon ja kiitollisuuden juhla.
Kunpa tänä jouluna jokainen lapsi, niin oman suvun piirissä kuin kaukana maailmalla, olisi aikuisten huomaavaisuuden kohteena. Kestävimmät joulumuistot syntyvät läheisyydestä ja välittämisestä. Mitä jos tänä jouluna lahjoittaisimme lapsille onnellisuutta, rakkautta ja ymmärtämystä. Seimen lapsikin iloitsisi.
Rauhallista joulua toivottaen
Simo Peura
Lapuan hiippakunnan piispa
