Ähtärin Reserviupseerikerhon suunnittelema kerhoilta laajeni jo ennen toteutumistaan reserviläisillaksi ja isoksi yleisötilaisuudeksi, kun maaliskuun 11. päivän iltana ähtäriläinen Lasse Waris kertoi Ähtärin Pirkanlinnassa vaiheikkaasta avustusmatkasta Ukrainaan.
Lasse Waris kertoi, että hänen siskonpoikansa on ylläpitänyt Venäjän suurhyökkäyksen alkamisesta lähtien Omri ry:tä ja Pro Ukraina -sivustoa netissä.
Omri ry on poliittisesti, taloudellisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, voittoa tavoittelematon, yleishyödyllinen, itsenäinen, aatteellinen yhdistys, jonka kotipaikka on Helsinki. Tällä hetkellä yhdistyksen toiminta on keskittynyt yksinomaan Ukrainan ja ukrainalaisten auttamiseen.
— Tapasin siskonpojan joulun aikaan ja kysyin, miten avustustoiminta on mennyt. Kuulin, että 11 saattuetta oli viety eli keskimäärin yksi joka toinen kuukausi. Vapaista kuskeista oli kuitenkin puute, muisteli Waris.
— Sanoin siskonpojalle, että soita minulle, jos kuskeista on kova puute. No, soitto tuli. Neljän päivän päästä olisi lähtö. Vastasin, että mikäs siinä, lähdetään sitten.
Kuskien, rekkojen ja autojen saamista vaikeuttavat ymmärrettävästi vakuutuksiin liittyvät ongelmat. Ukraina on puolustussotaa käyvä maa. Turvallisuussyistä matkoista, aikatauluista, reiteistä ja henkilöistä ei puhuta etukäteen.
Kotona Lasse Waris kertoi lähdöstä vain päivää ennen reissun alkua. Suomesta lähteneessä saattueessa oli kaksi isoa rekkaa ja pakettiautoja. Tammi-helmikuun taitteeseen ajoittuneen matkan oli tarkoitus olla normaali viikon reissu, mutta rekkojen kanssa oli ongelmia. Myös Puolan ja Ukrainan rajoilla oli viivästyksiä.
Todellisuus voi iskeä nopeasti
Saattueen reitti kulki Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan kautta Ukrainaan. Paluumatka oli samaa reittiä. Jo Suomessa avustustarvikkeiden pakkaaminen ja muu byrokratia teettivät runsaasti paperitöitä. Menomatkalla molemmin puolin Puola-Unkari-rajaa oli useita tarkastuksia.
Via Baltica oli hyvässä kunnossa Varsovaan asti, mutta sen jälkeen tiestön kunto huononi merkittävästi. Via Balticalla pitkissä letkoissa ajaneet rekat vaikeuttivat kulkua. Ukrainan puolella teillä oli pahoja routavaurioita, joita sodan aiheuttama korjausvaje pahensi.
Kommelluksiltakaan ei reissulla vältytty. Liikennevaloissa yksi auto eksyi joksikin aikaa saattueesta. Omia reittejään kulkeneita rekkoja jouduttiin odottamaan, jonka seurauksena muu saattue päätyi ”turisteiksi” muutaman päivän ajaksi Kiovaan.
Kiovassa majoitus järjestyi paikallisten avulla. Öisin oli voimassa ulkonaliikkumiskielto. Ilmahälytyksiä oli päivittäin, joskus jopa useita. Paikalliset suhtautuivat hälytyksiin rauhallisesti. Pientä turtumustakin oli havaittavissa.
Todellisuus voi kuitenkin iskeä nopeasti. Pari päivää lähdön jälkeen majapaikan naapuritaloon osui ohjusisku, jonka seurauksena viisi ihmistä kuoli. Tämä ylitti uutiskynnyksen myös Suomessa.
Matka ei koskaan unohdu
Saattueen ajoneuvot oli pakattu täyteen. Lastina oli erilaisia avustustarvikkeita, sairaalatarvikkeita ja varavoimakone. Matkassa oli myös kolme lahjoitettua ajoneuvoa, jotka ajettiin Kiovaan ja luovutettiin heti armeijan käyttöön.
Yhden rekan lastina oli pelkästään kamiinoita, joita oli kuormassa kaikkiaan 700 kappaletta. Lastin arvo oli yhteensä 130 000 euroa.
— Ei tämä matka varmasti koskaan unohdu. Ukraina taistelee myös meidän puolestamme. Jokainen voi tehdä jotain Ukrainan hyväksi, totesi Lasse Waris.
Aarre Löytömäki
Ähtärin Reserviupseerikerho ry