Kokoonnuimme muistamaan päivää, joka on osa Suomen historian raskaimpia ja samalla kunnioitetuimpia hetkiä. Talvisota päättyi 13. maaliskuuta 1940. 105 päivän ajan pieni kansa puolusti itsenäisyyttään ylivoimaista vihollista vastaan.
Talvisota jätti syvän jäljen koko Suomeen, myös tänne Isoonkyröön.
Moni tämän paikkakunnan mies lähti rintamalle talvella 1939. He jättivät taakseen kotinsa, perheensä ja työnsä. Peltotyöt jäivät muiden harteille. Kotirintaman naiset, vanhukset ja nuoret kantoivat suuren vastuun arjen jatkumisesta. Sota ei koskettanut vain rintamalla olevia, vaan koko yhteisöä.
Isonkyrön sankarihautausmaa kertoo tästä tarinasta hiljaisella mutta voimakkaalla tavalla. Jokainen nimi kivessä muistuttaa ihmisestä, jonka elämä katkesi liian varhain. He olivat tämän pitäjän poikia, naapureita, ystäviä ja sukulaisia.
Talvisodan aikana syntyi käsite, jota yhä käytämme. Talvisodan henki. Se tarkoittaa yhteishenkeä, sitkeyttä ja sitä, että pidämme toisistamme huolta. Tämä henki näkyi rintamalla, mutta myös täällä kotona Isossakyrössä. Talkoina, huolenpitona ja siinä että ketään ei jätetty yksin.
Kun sota vihdoin päättyi, alkoi jälleenrakennuksen aika. Veteraanit palasivat kotiin. Monet haavoittuneina, monet sodan muistoa kantaen. Silti he rakensivat uudelleen tämän maan ja tämän kunnan. He palasivat pelloille, töihin ja perheidensä luo.
Meidän sukupolvemme on saanut elää rauhassa ja vapaudessa heidän työnsä ansiosta.
Siksi nämä muistopäivät ovat tärkeitä. Ne eivät ole vain menneisyyden muistamista vaan lupaus tulevaisuudelle. Arvostamme rauhaa. Pidämme toisistamme huolta. Vaalimme itsenäistä Suomea.
Talvisodan sukupolvi vähenee vuosi vuodelta. Pian ei ole enää ketään, joka voisi kertoa muistoja tuosta ajasta. Siksi vastuu muistamisesta on meillä. Meidän tehtävänä on kertoa nämä tarinat eteenpäin. Lapsille, teille oppilaille ja lastenlapsillemme.
Kunnia veteraaneille.
Kunnia sankarivainajille.
Suvi Suomalainen
Koulunjohtaja
Valtaalan koulu, Isokyrö