Seinäjoen Jouppilanvuoren Korsuaukiolla laulettiin sunnuntaina 18.8.2024 Isänmaallisia lauluja ja virsiä noin puolen sadan hengen voimin. Iltapäivä aloitettiin Seinäjoen seudun Sotilaskotiyhdistyksen järjestämillä munkkikahveilla ja juonnon ja esilaulun hoiti tuttuun tyyliin Heikki Koivisto.
Säestyksestä vastasi vanhalla sota-ajan matkaharmonilla Seinäjoen seurakunnan kanttori Johanna Ojala-Haapala ja äänentoistosta vastasi seurakunnan vahtimestari Jarno Kahila. Päätöshartauden piti kirkkoherra Ari Auranen.
Ennen säestyksen alkua kanttori Johanna Ojala-Haapala kertoi matkaharmonien käytöstä sota-aikana ja niiden helposta huollettavuudesta sekä niiden värityksista eri puolustushaaroissa.
Aluksi laulettiin virsi 173 Ilmoita Herramme voimasi meille. Virsi on toisinto Kuortaneelta ja se on Etelä-Pohjalaisten reserviläisten nimikkovirsi. Toisena virtenä laulettiin Suvivirsi. Virsi on alunperin Ruotsalainen, sanoittaja epävarma. Virsi lauletaan erityisesti kouluissa lukuvuoden päättyessä.
Seuraavana oli vuorossa Isänmaallisia lauluja, joista ensimmäisenä tuttuakin tutumpi
Sillanpään marssilaulu: säv. Aimo Mustonen, sanat F.E. Sillanpää. Laulun synnystä seuraavaa: Sillanpää kirjoitti pojalleen yh:n aikana vuonna 1939 Suomen Kuvalehdessä runon otsikolla ”tervehdys pojalleni ylimääräisiin” Suomen Kuvalehti julkaisi runosta sävellyskilpailun, jonka voitti tuntematon mainospäällikkö Aimo Mustonen. Kappaleesta tuli suosittu ja tutkimuksen mukaan sillä nostettiin taisteluhenkeä joka vastasi arvion mukaan yhtä divisioonaa sotilaita. Laulu oli suosittu myös kotirintamalla ja on myös Suomen sotaveteraaniliiton kunniamarssi.
Kotimaani ompi Suomi laulettiin seuraavana lauluna. Kappaleen on säveltänyt ja sanoittanut Jooseppi Riippa, amerikansuomalainen pappisopiskelija, joka menehtyi
salamaniskussa kirkossa alle 30 vuotiaana. Kappale on amerikansuomalaisille edelleen kuin kansallislaulu. Seuraavana vuorossa oli Pienet kukkivat kummut: Tunteellisen, talvisodan aikaisen laulun tekijä on melko tuntemattomaksi jäänyt säveltäjä/sanoittaja Ragnar Nyholm. Kaikille niin tutun Vartiossa on säveltänyt Lassi Utsjoki, toimittaja Jyväskylästä. Laulun on sanoittanut vain 16 vuotiaana Elli Tuomisto. Viimeisenä Isänmaallisena lauluna laulettiin Muistoja Pohjolasta. Kappaleen on säveltänyt Sam Sihvo ja sanoittanut R.R. Ryynänen. Kappale on suosittu sotilasmarssisovitus, jonka jääkäri Sihvo sävelsi Lockstedtin leirillä 1915.
Sitten oli taas virsien vuoro, jonka aloitti Taipaleen virsi 310. Virsi on toisinto Lapualta, sanat Wilhelmi Malmivaara. Veisattiin usein Kannaksella Matti Laurilan joukoissa. Esimerkiksi vastahyökkäykseen lähdettäessä – kun tiedettiin etteivät kaikki palaa – haettiin turvaa ja johdatusta. Virsi lauletaan vuosittain Taipale-Vuosalmi patsaalla 13.3 Talvisodan päättymisen muistotilaisuudessa. Seuraavana virsi 577 Sun kätes Herra voimakkaan. Virsi on jo keskiajalta, sanat J.L. Runeberg/Wäinö Havas. Kymmenentenä lauluna veisattiin virsi 574 On kaunis synnyinmaamme: Virren on säveltänyt Toivo Kuula, joka menehtyi Viipurissa jääkärien kanssa käydyn tappelun seurauksena vain 34 vuotiaana. Uudistetut sanat Wäinö Havas, joka kaatui kompppanianpäällikkönä Suojärvellä jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941 ainoana kansanedustajana. Hänen ei olisi kansanedustajana edes tarvinnut lähteä, mutta halusi runonsa mukaisesti: ”Sun äitis ja veljies tähden, minut kutsuvi isänmaa”.
Uudemman polven isänmaan virtenä veisattiin virsi 581 Kiitos Jumalamme, kun annoit kauniin maan. Virren on säveltänyt ja sanoittanut Pekka Simojoki. Seuraavana oli vuorossa virsi 584 Siunaa ja varjele meitä. Virrestä käytetään myös nimeä Suomalainen rukous. Virren on säveltäny Taneli Kuusisto ja sanoittanut Uuno Kailas. Uuno Kailas runoili ko. sanat jo vuonna 1931. Taneli Kuusiston sävellys on vuodelta 1939. Laulu esitettiin ensi kerran Messuhallissa 25. marraskuuta 1939 Helsingin yhtyneiden suomalaisten kirkkokuorojen laulamana ja Taneli Kuusiston johtamana. Viiden päivän päästä alkoi talvisota.
Päätöshartauden kirkkoherra Ari Auranen aloitti kertomalla aiemmin päivällä hänen ja Heikki Koiviston käynnistä Kivipuron palvelukeskuksessa tapaamassa sotaveteraaneja. Hän kertoi tavanneensa ja jutelleen yhden 91-vuotiaan asiakkaan kanssa ja ihmetelleen tämän hyvää muistiaan hänen tarinoidessa ajatuksistaan ja tunnoista, millaisia ne olivat silloin kun kutsu kävi ja hänen vastuuvuoronsa tuli. Tähän päivään liittyen hän toi esille perinnön vaalimisen merkityksen, johon myös tämän hetkinen Isänmaallisten laulujen ja virsien laulaminen pohjautuu. Ne kuljettavat mukanaan sitä arvokasta perintöä koka onkin kulkenut sukupolvelta toiselle. Ne muistuttavat ettemme ole yksin vaan olemme osa sitä pitkää ketjua ja erityisesti nuoret ovat tärkeä osa tätä ketjua. Laulaessamme näitä lauluja, veisatessamme näitä virsiä, muistamme samalla niitä sukupolvia, jotka rakensivat maamme ja puolustivat sen vapautta.
Päätösvirtenä veisattiin virsi 462 Soi Kunniaksi Luojan. Virsi on Jean Sibeliuksen säveltämä ja sen ovat sanoittaneet säkeistöjen 1 ja 2 osalta Aukusti Waldemar Koskimies ja säkeistön 3 osalta Ilta Koskimies.
Timo Sysilampi
Seinäjoen Reserviläiset