Miten se meni silloin? Niin siis silloin sota-aikana. Sitä ei moni tiedä ja lopuille ei kerrota. Oikeasti. Liittyen tämän päivän kirjoitusaiheeseeni, jossa puhun rahasta. Jokainen sotaan lähtevä tuolloin, otti omat vaatteet mukaan rintamalle. Ei Suomen puolustuslaitoksella ollut varaa tarjota jokaiselle tarpeeksi hyviä vaatteita. Tai vaatteita ollenkaan. Tällä tarkoitan alusasusta kaikkea aseisiin ja päällysvaatteisiin.
Mitä sinä harrastat? Paljonko se maksaa? Kausimaksu? Kertamaksu? Varusteet?
Harrastuksia on yhtä monta kuin on harrastajaa. Harrastuksia on jääkiekosta ratsastuksen kautta piirtämiseen. Millainen harrastus on maanpuolustus? Onko se enemmän elämäntapa kuin harrastus? Monelle esimerkiksi jääkiekkoilijalle jääkiekko on enemmän elämäntapa kuin harrastus.
Niin myös monelle maanpuolustusharrastajalle maanpuolustus on enemmän elämäntapa kuin harrastus. Paljonko maanpuolustus maksaa? Palataan siihen myöhemmin. Onko maanpuolustus enemmän elämäntapa kuin harrastus?
”Ai että kun on komee plate carrier, tst-vyö, ostanko? Joo ostan.”
Hinta taisteluvarusteissa reserviläisten alennuksista huolimatta on korkea. Silti reserviläiset, ammattisotilaat sekä varusmiehet ostavat ko. tuotteita. Miksi? Ei siksi, että ne on COOLEJA niin kuin nykyään sanotaan, vaan siksi että niistä on jotain hyötyä. Mitä hyötyä? Ne ovat harrastusvälineitä. Harrastusvälineiden lisäksi ne ovat osoitus maanpuolustustahdosta. Jossain siellä alitajunnassa on se, että treenataan kovaa tilannetta varten.
Entä aseet ja ampumaurheilijat? Kallista touhua, sanon 16 vuoden kokemuksella. Se on harrastus muiden joukossa. Näin ampumaurheilun puheeseen ottaneena voisin puhua Satu Mäkelä-Nummelasta, Marjut Heinosesta, oman ikäisestäni suuresta lupauksesta Marianne Palosta, melkein jo legendasta, Juha Hirvestä tai vaikkapa Henri Häkkisestä…? Ammattilaisia. Nyt kuitenkaan en tässä kontekstissa mieti niitä, jotka ovat tehneet ammatin itselleen ampumaurheilusta. Se on juttu erikseen.
Nyt haluan nostaa esille esimerkiksi SRA ampujia. Miksi he harrastava sitä? Koska se on hauskaa, ampumataito kehittyy, vapaa-ajan vietto on mukavampaa. Saa ampua. Harrastaa. Voi voittaa palkintoja ja saada mainetta ja kunniaa. Ennen kaikkea, valmiutta reserviin. Niin kuin kuuluu lause ”reservissä kaiken varalta.”
Päästään päivän kysymykseen mitä maanpuolustus maksaa? Aika ylimalkainen kysymys. Riippuu, puhutaanko Valtio, Ministeriö, Lääni, Prikaati, yksittäinen varusmies/reserviläinen tasolla aiheesta. Minä sanon, että se maksaa paljon. Paljon enemmän kuin mitä siihen annetaan rahaa.
Se maksaa paljon enemmän mitä annetaan rahaa reserviläistoimintaan, sekä sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen; Poliisi; Tulli; Rajavartiolaitos; Puolustusvoimat. Puhumattakaan reserviläispiireistä, koulutuksista, varusmiesten hyvinvoinnista, koulutuksesta.
Kysäisin hyvältä ystävältäni aiheesta. Henkilöltä, joka on varusmiesliiton puheenjohtaja. Henkilöltä, joka tekee joka päivä töitä heidän eteen, jotka seuraavaksi siirtyvät reserviin. Siksi että heidän palvelus olisi mahdollisimman miellyttävä, antoisa ja opettava. Aloitin puhelun hänelle seuraavin sanoin ”NO HALOO, Mikä maksaa?” Hän kysyi; ”Mitä, Mikä maksaa?” -Maanpuolustus, vastasin.
Hän vastasi minulle näin:
”Maanpuolustuksen kokonaiskustannukset ovat korkeat. Hintalappu tosin voisi olla korkeampikin. Esimerkiksi koko ikäluokkaa koskevat kutsunnat toisivat tullessaan n. 4 miljoonan euron lisämenon vuosittain. Summa on suuri, mutta jos mietimme yhteiskunnallisia hyötyjä, kuten syrjäytymisen ehkäisyä, se maksaa varmasti itsensä takaisin. Voimme miettiä myös maanpuolustustahtoa.
Esimerkiksi nostamalla päivärahoja ja poistamalla sotilasavustuksen tulorajan, on varusmiehillä varmasti enemmän intoa suoriutua palveluksesta ja ylipäänsä astua palvelukseen, kun ei tarvitse raha-asioista huolehtia. Nämä toimenpiteet olisivat myös reiluja, ovathan kaikki nuoret miehet asevelvollisia ja joutuvat suorittamaan palveluksen tavalla tai toisella.” -Topi Korpinen
Niinpä. Miten estämme nuorison keskuudessa nousevan syrjäytymisen tai niin sanotusti oikeaan suuntaan ohjaamisen onnistumisen? En sano, että armeija, missä opetetaan tappamaan ihmisiä, olisi se ainoa oikea ratkaisu. Armeijassa toki kaiken muun hyödyllisen opin ohella, oppii ihmissuhdetaitoja, johtamiskykyä, omia rajoja.
Minun mielestäni koko ikäluokkaa koskevat kutsunnat, olisi hyvä vaihtoehto kaikille. Se, jos saisimme kaikki nuoret täysi-ikäiset jonkin sortin seulaan, että heistä myöhemmin olisi omien taitojensa mukaan hyötyä yhteiskunnalle. Tämä olisi mielestäni oikein hyvä asia. Toki muistaen aseista kieltäytyjät, uskonnollisen vakaumuksen ja erityisosaamiset. Mutta oikeasti. Pienellä paikkakunnalla kasvaneena uskallan sanoa, että apua se on pienikin apu. Ja tässä tapauksessa puhumme suuresta.
Palaten aiheeseen, katselin yleisistä lähteistä Suomen sekä muiden maiden puolustusbudjetteja. Järkytyin hintahaitarin suuruudesta. Suurin summa mitä yksittäinen valtio on käyttänyt puolustukseen tai sen tukemiseen on ollut ja on n. 670miljardia euroa. Suomessa käytetään noin 2.8miljardia euroa.
Mikä Suomen kansasta tekee Suomen kansan? Yhteinen tahto, sisu, jääkiekko, maanpuolustus, talvisota, hyvinvointi yms. Miksi? En tiedä. Me vaan ollaan. Ja ollaan jatkossakin.
Mitä tämän hetken tilastot kertovat suomalaisten maanpuolustustahdosta? Osa on sitä mieltä, että se on aivan huippu tasolla, useaa kiinnostaa enemmän ja enemmän maanpuolustus ja aseellinen palvelus. Myös tällä hetkellä vallitseva pandemia on nostattanut maanpuolustustahtoa. Silti on ennätysmäärä siviilipalvelushenkilöitä. Mitä se tarkoittaa reserviä ajatellen? No ei ainakaan hirveän hyvää. Välttämättä.
Nykyajan sodankäynti on elektronista. Harmaa vaihe kestää kauan. Häirintää. Tiedustelua. Poliittisia suhteita. Nykyaikana jos haet työpaikkaa, siellä arvostetaan sitä, jos olet ollut tietokoneiden kanssa tekemisissä aiemmin. Pelannut, tehnyt jotain, osaat käyttää. Ja hyvä niin, koska niitä tarvitaan. Niitä, jotka oikeasti osaavat muutakin kuin painaa ENTER nappia. Ja tämä on fakta.
En tiedä tiedostatteko, mutta esimerkiksi sosiaalinen media, älylaitteet, sovellukset kuuntelevat koko ajan mitä puhut. Tyttöystävän/ Vaimon/ Miehen/ Poikaystävän/ työkaverin/ jonkun tuntemattoman kanssa.
Pelottavaa eikö? Ei tämä ole enää sama Suomi kuin 100 tai 80 vuotta sitten. Silloin mentiin polttopullojen kanssa vastaan. Nyt tietokoneiden. Ja älyn.
Suomi on Suomi. Ja on ja pysyy. Juuri tuli talvisodan päättymisestä täyteen 81 vuotta. Ja valtaosan suomalaisten ajatusmaailma ei ole muuttunut. Eikä varmaan muutu. Luulisin, niin, että jos Suomi joutuisi joskus erilaisiin poikkeusoloihin kuin nyt korona-aikana, niin 90% kansasta olisi täysin valmis puolustamaan Suomea. ”What ever it takes” -mentaliteetilla.
Mutta rahasta on puute. Suuri puute. Suomen nuoriso pelaa nykyään mieluummin tietokonetta, tai mikä pahempaa, käyttää päihteitä mieluummin kuin esimerkiksi opiskelee hyödyllisiä tietokoneohjelmia, ajattelee aseista muutakin kuin, että niillä tapetaan tai pitää kuntoaan yllä juoksuharrastuksella. Tai oikeastaan on edes koskaan miettinyt sitä, että mitä jos Suomi ei ole enää Suomi? Vapaa Suomi.
Nyt ei ole päässyt liikkumaan niin vapaasti kuin ennen. On sisärajatarkastukset seulomassa, niin sanottua turhaa liikennettä Suomeen, pois, että pandemia pysyisi kurissa. Ravintolat ovat kiinni, ettei pandemia leviäisi nopeammin. On maskipakko esimerkiksi junalla liikuttaessa. On kokoontumisrajoituksia ja jopa ulkonaliikkumiskielto on heitetty ilmoille. Mitä jos ei pääsisi liikkumaan enää minnekään?
Liian montaa asiaa pidetään itsestäänselvyytenä. Raa’asti sanottuna mielestäni melkein kaikkea pidetään itsestäänselvyytenä. Kaikki on helppoa. On ruokaa. On vettä. On turvallisuutta. Itsestäänselvyytenä sitä, että on sähköä, pääsee suihkuun ja kuntosalille. Saa ladata sitä tärkeintä asiaa, eli puhelinta.
Mitä jos nyt korona-aikana esimerkiksi logistiikka-alan ihmiset eivät olisi tehneet töitä? Se vessapaperi ja ruoka olisi oikeasti loppunut. Minusta asioita tulisi ruveta miettimään. Mitä jos oikeasti tulisi tilanne. Ei välttämättä sota, mutta esimerkiksi pidempiaikainen häiriötilanne. Mitä sitten? Ymmärtäväisitkö kaikki henkilöt, että kaikki ei ole saatavilla lähikaupasta…?
Henkilökohtaisesti en itse ymmärrä mikä siinä on, että ihmiskunta, tai ihmiset ymmärtävät sitten vasta, kun paska osuu tuulettimeen, että olisikohan pitänyt tehdä jotain. Nyt moni tätä lukeva ajattelee, että yleistän. Niin teenkin, mutta en siltikään puhu kuin oman kokemukseni kautta. Pääkaupunkiseudulta. Ja Etelä-Pohjanmaalta. Huikea ero. Oikeastaan en voisi muusta tällä tavalla kirjoittaakaan. Koska ei ole kokemusta. Tai voisin, mutta se vaatisi taustatutkimusta, haastatteluja ja siihenhän minulla ei aika tunnetusti riitä.
Kysymys kuuluu. Miksi? Miksi nuoriso, vanhemmat, muut ei tunne tärkeyttä yhteisten asioiden hyväksi?
Koska siitä ei saa palkkaa? Tai koska ei ole rahaa? Tai aikaa? Mistä se johtuu? En puhu vain maanpuolustuksesta vaan ylipäätään kaikesta.
Ymmärrän, että ei ole rahaa ylläpitää ampumaratoja, kuntoilupaikkoja, terveydenhuoltoa siten, että sairaanhoitajat ja lääkärit sekä muut tärkeätä työtä tekevät jaksaisivat.
Puhumattakaan siitä, mikä ei kuulu valtion ”yleisen tuen” piikkiin. Mitä jos kuuluisi? Näin armeijatermein sanottuna, TOIMINTAKYKY pysyisi pidempään. Tässä tilanteessa. Ja sitä tarvitaan. Kiitos kaikki terveydenalan ammattilaiset, jotka olette nyt tehneet työtänne kovalla panoksella, olette kultaa.
Palaten alkuperäiseen aiheeseeni. Olen seurannut montaa reserviläisten, MPK:n sekä muiden yhteisten tahojen koulutusmahdollisuuksia ylpeydellä. HIENOA. KIITOS.
Iästä ja sukupuolesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta ajattelematta, reserviläisten koulutuksia (Ei reservissä oleville ja reserviläisille), yms. On ollut paljon. Miksi? Koska on halua järjestää. Miksi näitä ei ole enempää? Kun ei ole varaa. Paljon perustuu vapaaehtoisuuteen. ”Kurssin hinta 70 euroa”.
Kuinka moni, vaikka välivuotta viettävä nuori lähtee kurssille, jonka hinta on 70 euroa kun ei muutenkaan ole rahaa? Josta pääsemme ”aasinsiltana” siihen kuinka moni oikeasti lopulta kiinnostuu maanpuolustuksesta? Vapaaehtoisena siviilinä tai varusmiespalveluksen käyneenä? Entä ammattisotilaana?
Miksi on helppo leikata rahoja melkeinpä tärkeimmästä asiasta, maanpuolustuksesta?
Koska se on helppoa.
”Ei Suomi joudu enää tilanteisiin missä se oli 80 vuotta sitten. Viro, naapuri on Nato-maa, Jenkit auttaa, ei sillä väliä, kun mulla itsellä on vaan kaikki hyvin.”
Oliko meidän isoäideillä ja isoisillä helppoa tai kaikki hyvin, kun heidät passitettiin sotaan 80v sitten ja ennen sitä? Tai kun Karjalasta lähdettiin evakkoon? Ei.
Se oli aikaa, kun miehet avasivat naisille ovia mennessä sisätiloihin, lakki lähti päästä automaattisesti. Käytöstavat olivat priimaa. Tulevan morsiamen isältä kysyttiin lakki kourassa tytön kättä. Sodassa miehet toivoivat, että kunpa olisi kotona heinäpellolla töissä. Kuinka moni nyky-yhteiskunnasta lähtisi heinäpellolle töihin ja vielä ilman palkkaa?
Ajat ovat muuttuneet. Paljon. Ja se on toki monella tapaa hyvä asia.
Onko meillä nyt helppoa, kun ainut mitä meiltä vaaditaan on että pysykää kotona? -No luulisi olevan. Vaan kun kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Minulla on enää yksi kysymys.
Paljonko Suomi sinulle maksaa?
Jenna N
