”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä.” Tuo lausahdus on monille tuttu Aku Ankasta, jossa se esiintyi Carl Barksin klassikkosarjassa Puhuva koira. Se sopii mainiosti myös nykyhetkeen ja useimmat luultavasti arvaavat, että tarkoitan tätä koronatilannetta, joka on leimannut lähes koko vuotta 2020.
Koronan leviäminen maailmanlaajuisesti aiheutti alkuvuodesta Suomessakin monella tavalla kovia ja ennennäkemättömiä tilanteita. Kaikki muistavat valmiuslain käyttöönoton, Uudenmaan eristämisen, kokoontumisrajoitukset, ravintoloiden ja muiden ihmisten ajanviettopaikkojen sulkemisen, etäkoulut jne. Yleistilannetta maaliskuulta eteenpäin voisi kuvata jopa sanalla lamaantuminen.
Samalla kerralla kuin koronan leviämisen ehkäisemiseen tähtäävien toimien aiheuttama äkkipysäys sulki yhteiskuntaa, lamaantui merkittävästi myös monenlainen vapaaehtoistoiminta, mukaan lukien meidän edustamamme vapaaehtoinen maanpuolustustyö. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska niin tärkeänä kuin asiaamme pidämmekin, on se silti ”vain” vapaaehtoista harrastustoimintaa, ei yhteiskunnan toiminnan kannalta elintärkeää.
Kevään toimet myös purivat ja taudin leviäminen hiipui. Kuten tiedämme, rajoituksia purettiin ja ns. normaali tilanne alkoi palautua pikku hiljaa osaan yhteiskuntaa. Puolustusvoimatkin aloitti mm. kertausharjoituksien järjestämisen osittain uudelleen, mikä tietenkin ilahdutti meistä monia. Omassa toiminnassamme saatiin molemmissa piireissä ainakin keväältä peruuntuneet yleiset kokoukset järjestettyä yhdessä aikaistettujen syyskokousten kanssa.
Mutta kuten arvata saattoikin, vapaampi eläminen on aiheuttanut ”koronan vastaiskun”. Tätä kirjoitettaessa tautitapaukset ovat jälleen kasvussa, uusia rajoituksia on asetettu ja lisää saattaa olla tulossa. Emme todellakaan ole ”palanneet normaaliin”, emmekä luultavasti pitkään aikaan palaakaan, ellei sitten uudeksi normaaliksi voi kutsua elämistä erilaisten suojaustoimien kanssa. Käsidesi ja kasvomaskit saattavat olla arkeamme pysyvästikin ainakin joissakin tilanteissa.
Luultavasti maaseutumainen elinpiirimme on kuitenkin suojannut maakuntaamme kaikkein pahimmalta tautitilanteelta – ainakin toistaiseksi. Ehkä Etelä-Pohjanmaalla ei olla ensimmäisenä sormi suussa, jos jokin yhteiskunnan palvelu ei toimi kuten tavallisesti. Samalla tavoin uskoisin muissakin kriisitilanteissa, mahdollisissa sotilaallisissakin, tukeutumisen perusasioihin olevan selviytymisen lähtökohta.
Kaikessa voi myös nähdä hyvääkin: Nyt olisi mahdollisuus käyttää tilannetta siinä mielessä hyväkseen, että jokainen voisi pohtia mitkä asiat elämässä ovat todella välttämättömyyksiä ja mitkä taas vähemmän tärkeitä. Aivan kuoreensa ei voi käpertyä, mutta monta turhaa asiaa saattaisi löytyä muutettavaksi. Ihminen on onneksi sopeutuvainen olio.
Ja joka tapauksessa kannattaa suhteuttaa asioita. Maassamme on ollut oikeasti kovia aikoja useasti ennenkin. Esimerkiksi vuosina 1939 – 1945. Niihin verrattuna tämä nykyinen tilanne on kuin se kuuluisa pieru Saharassa. Jos selvisimme silloin, niin kai pystymme selviytymään tästäkin.
Tuomas Taivalmaa
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry