Lokakuu 2022 ja syksyn kaunis väriloisto sekä auringonlasku, kolme miestä sytyttämässä muistokynttilää Nurmon kirkkomaan sankarihaudan enkelipatsaalla. Ajatukset olivat noissa nuorissa miehissä, joista osa lepää jossain muualla kuin oman kiviristinsä alla. Tunne oli liikuttava ja harras. Vieraamme, sankarivainajien Taipale etsintäryhmää vetänyt Mika Albertsson halusi käydä ennen seuraavan päivän luentotilaisuutta Nurmon ja Seinäjoen sankarihaudoille, tottakai toive toteutettiin.
Mika Albertsson, rajavartiomestari (evp) on tehnyt työtä vaatimattomana, suurella sydämellä jo 28 vuoden ajan. Kun Timo Fors aikoinaan soitti Mikalle esittäen ajatuksen luentotilaisuudesta Seinäjoella oli Mika heti valmis. Aloittihan hän etsinnät Taipaleen sotatantereilla, jossa Etelä-Pohjalaisten uhri oli suuri, sekä sittemmin myös Äyräpään harjulla, Nurmolaisten surun paikassa.
Mietteet Nurmon kirkkomaalla menivät varsinkin noihin perheisiin, jotka eivät saaneet poikaansa, isää, läheistä haudattavaksi omaan kirkkomaahan. Epätietoisuuden tunne jäi kalvamaan mieliä, varsinkin jos kaatuminen ei ollut varmaa, josko sittenkin vangiksi ja paluu joskus.
Mikaa mukaillen;
”Tämä on työ, jolla on tarkoitus. Niin palkitsevaa on ollut tuoda sankarivainaja kotiin ja varsinkin, jos saadaan tieto vainajan henkilöllisyydestä, saattaa viesti tiedossa oleville omaisille.”
Äitini isä, oma vaarini kaatui surullisen kuuluisalla Kiteen lohkolla. Vaarini oli yli nelikymppinen ikämies haavoittuessaan Ruskealan pitäjässä, Ilolan kylässä ja kuoli haavoihinsa seuraavana päivänä 22.7.1941. Kaatuneet haudattiin väliaikaisesti Kiteen ja Tohmajärven hautausmaille ja siirrettiin sittemmin talven tullen kotiseurakuntiin. Vaimoni tekemään kuvakirja/historiikkiin haetut tiedot, sekä kirjeet rintamalta kotiin ja päinvastoin avartavat ns. omakohtaista ymmärrystä asiaan, vaikka vaarin sotatie kestikin vain 33 päivää.
Näitä tarinoita löytyy varmasti lähes jokaisesta suvusta. Oli kestettävä, työt tehtävä ja suru kestettävä jollakin tapaa. Oliko katkeruutta omasta kohtalosta, en osaa sanoa, omassa mummossani en sitä lapsena havainnut. Itse en tietenkään vaariani koskaan tavannut, mutta häntä muisteltiin ja hänestä puhuttiin paljon, sillä tavoin hän tuli tutuksi minullekin. Ja sururisti, jonka mummoni minulle lupasi jo alakoululaisena on kunniapaikalla seinälläni muistuttamassa menneestä.
Seuraavana aamuna olivat Mika ja Timo YLE Radio Pohjanmaan haastateltavana. Hienoa näkyvyyttä asialle olivat myös ennen ja jälkeen lehdissä olleet mainiot koosteet. Päivällä oli tutustumiskohteena vapaaehtoisen maanpuolustuksen ehdoton kohde, Suojeluskunta- ja Lotta Svård museo, jota on aina hieno esitellä.
Illan luentotilaisuus Seinäjoen kaupungin valtuustosalissa alkoi sotilaskotisisarten kahvituksella. Itse luento oli järjestävälle puolelle, kuten tietysti myös luennoitsijalle mieluinen yllätys, tupa oli täynnä ja lisäpenkkejä piti hakea. Laskujeni mukaan kaikkiaan n. 130 ihmistä kuunteli mielenkiintoisen ja mieleenpainuvan PowerPoint esityksen hiiren hiljaa.
Myöhemmin kysymyksiäkin sitten esitettiin ja jokainen sai niihin vastauksen. Loppusanoina tilaisuuden päätteeksi Hilja Haahden koskettava ja tilaisuuteen sopiva runo:
Olen varma siitä, että Rautjärven mies Imatralla tietää, että me täällä Etelä-Pohjanmaalla muistamme tilaisuutta lämmöllä.
Jari Ojala
Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys
Yle Radio Pohjanmaan Pauliina Jaakkolan haastattelussa 5.10.2022 Etsintäryhmä Taipaleen Mika Albertsson ja Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen vpj Timo Fors:
Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen järjestämä luentotilaisuus videoitiin ja on katsottavissa tästä:
